Nimimerkki A. A. kirjoitti Oulun Wiikko-Sanomiin harvinaisen perusteellisen kuvauksen "Lauhan vuoresta", joka ei sijaitse erityisen lähellä Oulua. A. A.:n omin sanoin kyseinen "santa-vuori on peninkulman päässä koillisella puolella Ison jokea Lappfjärdin pitäjään kuuluvasta kappelin kirjosta ja puolentoista penikulman päässä Maanselästä Kankaanpään pitäjän läpitse kulkevasta vuoresta". Perusteellisuudesta huolimatta olin iloinen löytäessäni paivan myös Nimisammosta.
Kotuksen Nimiarkiston kortti oli myös perusteellinen. Sen korkeostieto 232 m ja "loivarinteisyys" sopii vanhempaan kuvaukseen, jossa "Kulku tämän vuoren kukkulalle on huomaamatointa matkustajalle, sillä vuori on loivaa ja nousee puolen peninkulmaa kultakin tahalta." Vuonna 1967 paikannimiä keränneelle ilmeisesti kukaan ei keronyt, että sata vuotta aiemmin "Kukkulalla on suuri lähdet, jonka vedellä sen paikkakunnan sairaat käyvät itsiänsä parantelemassa."
Vuonna 1967 todettiin, että "Viime vuosina Lauhanvuoren kasvillisuutta on tutkittu". Sata vuotta aiemmin kasvillisuudesta ei ollut mitään sanottavaa, mutta "Vuoren etelä-lappiossa, vähän alempana kukkulaa, on pieni järvi, jossa tavataaan kaloja, joita ihmiset mainitsevat pitaali-kaloiksi. Nämät ovat sormen mittaisia mustain pruunin värisillä pilkoilla täytetyt, pieniä piikkiä nähdään leuka- ja vatsa uimusten ylipuolella ja seljässä, pidetään talonpojan säädyltä myrkyllisinä." Nykynimistössä on mukana Spitaalijärvi, mutta vuonna 1967 nimeä ei selitetty millään tavalla eikä erityisistä kaloista ole puhetta.
Eläintieteestä en ymmärrä mitään, mutta muinaismuistoista olen kiinnostunut, joten A. A.:n tekstin mielenkiintoisin osuus seurasi kalaselostusta:
Tätä järveä alempana on samassa lappiossa kaksi, pientä järveä, Leikistön kedon lammit ja vielä alempana puolta penikulmaa pitkä kivimuuri, paikkakunnan ihmisiltä kivi-jadaksi kutsuttu. Tämä muuri on kaiketi ennen muinoin ollut varustuksena Lappalaisilla Suomen kansaa vastaan. Siihen arvelukseen joutuu tutkia ei ainoastaan muurin ulkomuodosta, vaan myös etelä puolella olevan kankaan nimestä. Muuri, ehkä 4 eli 500 vuoden vanha, on vielä monessa paikassa kohmollansa. Kangasta mainitaan riitakankaaksi. Paikkakunnan asujamet ei tunne tästä asiasta mitään.
Myös Isojoen Riitakangas löytyy Nimisammon avulla. Vuoteen 1967 mennessä oli keksitty/muistettu nimen tausta: "Isojokelaisten ja kauhajokelaisten välille syntyi usein riita kumpiko siirtyy syrjään, kun tultiin talvisaikaan kuormissa kapealla tiellä vastakkain Riitakankaalla. Tästä nimi."
Viisi kilometriä pitkän kivimuurin pitäisi siis sijaita Lauhanvuoren huipun ja Riitakankaan välissä, lähempänä jälkimmäistä. Kiitos Muinaismuisto.info -kartaston katsoin vähän laajemmalle ja löysin Korsunkankaan kivijatan, jota kuvataan Muinaismuistorekisterissä näin:
Paikalla on paljas muinainen rantakivikko, jonka keskivaiheilla on metrin korkuista kylmämuurattua seinämää, joka muodostaa nelikulmaisen, kulmista pyöristetyn "huoneen", jonka aukko on lounaaseen. Rakennelman koko on 2 x 2 m, sisäläpimitta noin 1,5 m. Ikä ja tarkoitus ovat epäselvät, mahdollisesti ampumasuoja.
Sijainti, koko ja muoto eivät mielestäni stemmaa 1800-luvun kuvaukseen, mutta sana kivijata näitä kyllä yhdistää. Googlaus paljastaa, että myös Lauhavuoren kansallispuiston rantakivikkoa eli pirunpeltoa kutsutaan nykyään kivijataksi. Sen pituus on on lähempänä sanomalehden tekstiä ja kivipelto on varmaankin ollut näkyvillä sata vuotta sitten. Mutta olisiko sitä kutsuttu muuriksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti