Hämmennystä esitarkastusprosessista oli riittänyt maaliskuulle ja riitti huhtikuullekin, mutta plagioitua tekstiä ohjelmisto ei väitöskirjaksi tarkoitetusta käsikirjoituksestani löytänyt. Joten jätin sen seuraavana päivänä virallisesti esitarkastukseen. Sähköpostilla, johon en saanut kummaltakaan vastaanottajalta kuittausta eli ei tuntunut kovin merkittävältä. Jälleen kerran: onneksi on FB-kavereita tukena.
Herra tietää, mitä esitarkastukseen työnsin, sillä aivoni eivät todellakaan toimineet kuun ensimmäisinä päivinä täydellä teholla. Ne nimittäin tuottivat suunnitelman, jossa jätön jälkeen "voit relata toukokuun puoliväliin ja siinä ajassa voisit saada Töölön Taipaleen siivottua julkaisukuntoon." Heh!
Ensinnäkin, vaikka Töölö-projektin pätkiä on ilmestynyt täällä blogissa useita, paljon on vielä kirjoittamatta. Ja tutkimatta, mikä tuli selväksi pienellä piipahduksella aineistoon. Oli päässyt unohtumaan kokemuksella opittu totuus: ei ole olemassa nopeita tutkimusprojekteja.
Toiseksi, alkukuusta oli syytä FB-päivitykseen "Papruni hyväksyttiin ruotsalaisessa "linnassa" järjestettävään konffaan! Klassikot a) ruotsalaiset eivät osaa kirjoittaa suomalaista nimeä ja b) minä en osaa käyttää alaotsikoita niin, että aiheeni olisi ymmärrettävissä." Tästä palasi mieleen, että yksi esitykseni oli hyväksytty myös toukokuiseen tilaisuuteen ja toinen kesäkuiseen tilaisuuteen. Ja oli hyvin todennäköistä, että toukokuulle tulisi yksi ja kesäkuulle toinen presis lisää. Ja kesäkuulle olin luvannut tutun päätoimittajan lehteen artsun, jota en ollut vielä aloittanutkaan. Eli hyvästit Töölö-projektille tässä välissä.
Kolmanneksi tein jotain fiksua eli kävin läpi Opinahjon ohjeistusta väitösprosessin jatkoon ja loppuun. Jälleen aivan mystistä passiivin käyttöä, epämääräisyyttä ja epäloogisuutta, mutta aikajanasta valkeni (toivottavasti) olennainen. Yhdistin tämän tiedon tiedekuntaneuvoston kokousaikatauluun ja viime vuosien pöytäkirjoista keräämiini väitösprosessien päivämääräsarjoihin (esitarkastukseen meno, väittelylupa, päätös tarkastustilaisuudesta ja väitös). Erityisesti viimeksimainitut olivat realismissaan hyödyllisiä ja avautuivat nyt ohjeiden kanssa paritettuina uudella tavalla. Ymmärrykselläni tuotin läpimenevän esitarkastuksen oletuksella mahdollisen aikataulutuksen loppuvuodelle eli tiedän minkä vuodenajan vallitessa ehkä/aikaisintaan astelen väitöstilaisuuteen.
Aikataulutus kirkasti myös sen, että jos haluan tehdä fiksauksia niihin puutteisiin, joita omasta mielestäni on esitarkastukseen menneessä versiossa, duunin aloittamista ei voi kauaa lykätä. Etäisyyden ottoa kaipasin kuitenkin edelleen, joten hyvään väliin tuli Göteborgin konffareissu (rapsa ja toinen), jossa olin turistina eli ilman omaa esitystä. Kun esitysehdotuksia oli mahdollisuus jättää, olin mielentilassa, jossa abstraktin kirjoitus tuntui mahdottomalta.
Göteborgista tultua sain spostiin tiedon Ohjaajan esittämistä esitarkastajista. Molemmat olivat omalla mahdollisten esitarkastajien listallani, joten ei mitään valittamista valinnoissa. Ihan oma vika on se, että olen työpäiväkirjani mukaan ollut lähes neljä vuotta sitten reippaassa kuohuviinihuppelissa esitellessäni innokkaasti väikkäriprojektiani ekaa kertaa toiselle esitarkastajaksi ehdotetulle.
S'on kyllä "suo siellä, vetelä täällä" tuon suun avaamisen kanssa. Viime syksyn Hitu-päivien keynotessa esitin kysymyksen miettimättä pätkääkään, että joku sadoista paikalla olijoista viitsisi painaa mieleensä tuntomerkkejäni. Joten sain hienoisen sätkyn, kun nyt keväällä avoimen yliopiston Helsingin historiakurssin ainoa tuntematon vierailijaluennoitsija tuli kysymään, että "sinähän olet jatko-opiskelija?" Alan ymmärtää niitä, jotka pitävät suunsa tiukasti kiinni, mutta toisaalta en tajua, miten he tutustuvat kehenkään.
Göteborgin matkarapsojen kirjoittamisen jälkeen aloin stressin helpottamiseksi skissata edellä listattuja esityksiä ja artsua. Kuun ohjelmassa oli vielä toinen ulkoilu eli mediahistoriallinen työpaja Tampereella. Tähänkään minulla ei ollut kontribuutiota, mutta esityksissä oli mukavasti vertailupintaa väikkäriini ja muutenkin kiinnostavaa asiaa.
Ja vapun ollessa ovella tein FB-päivityksen: "Nyt ovat keskiviikon päätökset lukkoon lyötyjä ja julkisia. Eikä tässä kaikki. Tiedekunnan tohtorikoulutusimmeinen oli tarkistanut, että opintosuoritukseni olivat OK. Ja mikä kaikkein tärkeintä: FIKSANNUT NE SISUUN! Horisontissa häämöttää ihana ja auvoinen tulevaisuus, jossa minun ei enää ikinä tarvitse ajatella kyseistä rakkinetta, jota en koskaan oppinut käyttämään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti