Saita akka. Muutamia viikkoja takaperin kuoli Halkomäen torpassa Paakkolan kylässä Asikkalan pitäjässä vanha vaimo, jolla luultiin olevan vähäisiä säästöjä, vaikka hän aina sanoi olevansan kurjan köyhä. Hän tuskin raatsi syödä huonointakaan ruokaa ja hänen vaatteensa olivat niin repaleiset, ettei kerjäläinenkään olisi tahtonut niitä käyttää. Auttavaisuus ei ollut akan avuja; jos häneltä tahdottiin lainata langan-päätä tai vähän jauhoja puolivalmiiseen taikinaan taikka muuta sellaista, huokaili ja puhkaili hän tuskissaan ja valitti ettei hänellä mitään ollut: ”hän tuskin taisi verhota kurjaa ruumistaan!” Kun hän oli kuollut, löydettiin kuitenkin hänen aitassaan, jossa hän kävi ainoastaan hämärässä tai yöllä ja jonka avainta hän tarkimmalla huolella säilytti, useita tynnyrejä vanhoja jyviä, jotka katon vuotamisen kautta olivat jotenkin pilaantuneet, suuret joukot pahentunutta voita ja lihaa, talia, 7 isoa heinäkoria, jotka olivat täynnä villoja, suuret määrät villa- ja pellais-lankaa, jota rotat ja koi oli osaksi turmelleet, palttinaa y. m. Vielä löydettiin seinä-raoista ja muista piilopaikoista useita kymmeniä hopea- ja vaskirahoja, vanhoja hopearuplia ja pienempiä rahoja, sekä vanhoja Ruotsin taalarin seteleitä. Pankkoruplan seteleitä löydettiin ”puoli pytyllinen”, mutta niitä olivat rotat syöneet aivan rikki taikka olivat ne muutoin revenneet ja murentuneet pieniin palasiin. Puoli tuntia ennen kuolemaansa ilmoitti akka että hän oli voinut säästää sen verran kuin hänen puetukseensa tarvittiin sekä että siihen tarvittava valkea palttina säilytettiin hänen arkussaan tuvassa. Nämä olivat hänen viimeiset sanansa elämässä.Uutinen oli käännetty Hufvudstadsbladetista, jossa se oli julkaistu 6.6.1874 ja ajoitettu tapahtuneeksi ”muutamia viikkoja sitten” . Mielenkiintoinen tarina ja lukuisat yksityiskohdat herättivät minussa mielikuvan ”urbaanista legendasta.” Asikkalan rippikirjasta kuolinvuoden kohdalta en löytänyt Hirsimäen torppaa Paakkolan kylästä. Haudattujen listassa vuonna 1874 lähimpänä oli 2.5. kuollut 72-vuotias torpparin leski Maria Kaarlentytär Niinimäen torpasta Paakkolan kylästä. Torpilla voi hyvin olla rinnakkaisnimiä, joten ehkä sittenkin…
Tositarinoita Asikkalan historiasta löytyy Lauri Murasen sivuilta. Hän on julkaissut myös kirjoja; viime kesänä näin enollani tuoreen sisävesilaivakirjan, joka oli todella kaunis ja informatiivisen oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti