Alkukuuta väritti hieman sekava episodi, joka ehkä kuitenkin kertoo jotain tiedonhaun realiteeteista, asioiden liittymisestä toisiinsa ja reippaan aktiviteetin hyödyistä. Lähtökohtana oli viime kuussa nähty Jonas Nordinin twiitti, jossa hän esitteli juuri ilmestynyttä kirjaa Svenska begreppshistorier. Se vaikutti mielenkiintoiselta ja yleisemminkin hyödylliseltä, joten tein Kansalliskirjastoon hankintaehdotuksen.
Saatuani tiiliskiven käsiini, en aloittanut kuitenkaan väikkäriin liittyen Nordinin näkemyksistä painovapaudesta. Sisällysluettelossa nimittäin kiinnitti huomioni sana "Monster", joka liittyy väikkärin ulkopuoliseen artikkeliini, jonka julkaisua edelleen odotan. Hyppäsin lukemaan osiota, jonka kirjoittajan nimi oli tuttu. Artikkelia kirjoittaessani olin havainnut hänen tutkivan samaa aihetta, mutta en saanut aikaiseksi yhteydenottoa. Moka!
Yllätyksekseni artikkelissa esiintyi myös väikkärini aineisto eli Posttidningarin sanomat. Vielä yllättävämpää oli se, että niiden kirjoittamisesta esitettiin faktana prosessi, jota en ollut nähnyt missään tutkimuskirjallisuudessa viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana. Käsitehistoriakirjassa ei ole viitteitä ja kirjallisuusluettelossa oli vain yksi lehdistöhistoriallinen kirja, jonka olin lukenut moneen kertaan. Nyt oli kyse niin olennaisesta asiasta, että tarkistettuani kirjan vielä kerran, lähetin kirjoittajalle tiedustelun.
Sain todella nopean vastauksen. Kirjoittajalta oli ilmestynyt pari kuukautta sitten kirja, joka oli mennyt täysin ohitseni. Siinä olisi lähdeviitteet, todettiin sähköpostissa. Erinomaisen tehokas markkinointikeino eli tein uuden hankintaehdotuksen Kansalliskirjastoon.
Keskikuussa viimeistelin lokakuussa kirjoittamaani artikkelia lähetyskuntoon. Se ei saanut seminaarikäsittelyään, sillä VR jätti minut puolimatkaan. Sain kuitenkin Opinahjosta kirjalliset kommentit kolmelta ohjaajaltani ja määrätyltä kommentaattorilta. Paljon erittäin hyödyllisiä pointteja, luksusta, josta ei voinut kuin olla kiitollinen.
Neljässä näkemyksessä oli joitakin päällekkäisyyksiä, mutta myös huomattavasti eroavaisuuksia. Seminaari-istuntoa selvemmin erottui se, että eri ihmiset kiinnittävät huomiota ja näkevät puutteina eri asioita. Tekstissäni oli esimerkiksi täysin järjetön välijohtopäätöslause, josta huomautti vain yksi. Toisaalta kukaan ei ehdottanut tarttumaan perusteokseen, jonka olennaisuuden itse hiffasin paperin palautuksen ja suunnitellun käsittelyn välissä.
Keskikuussa oli myös harvinainen ilo peräkkäisinä iltoina kuulla esitys 1700-luvun painotuotejulkisuudesta. Briteissä eikä Ruotsissa, mutta kaikkea ei toki voi saada. Turkulaisen Material Text Research Forumin virtuaalitapahtumassa Birte Bös puhui sanomalehtien materiaalisuudesta ja Helsingin yliopiston Digital Humanities -semmassa väitöskirjatutkija Iiro Tiihonen pohdiskeli kirjojen hintatietojen analyysimahdollisuuksia.
Loppukuu todisti ulkoisten aikapaineiden voiman. Pari kuukautta sitten esilukijaksi lupautunut tuttavani vietti oman projektinsa lopputuloksen julkistajaisia, joiden jälkeen hänellä oli käytännön mahdollisuus lukemiseen. Eli jotain lukemista piti saada aikaiseksi ja käsikseni eteni edes hieman. Lisäksi pääsin puhumaan Lääketieteen historian syysseminaariin ja parin vuoden tauon jälkeen kyseistä aihetta piti katsoa kriittisesti ja kiireellä uusiksi.
Kuun vihoviimeisinä päivinä käsissäni oli Paavo Alajan väitöskirja, jonka silmiin osunut esipuhe herätti ajatuksen, että olisin voinut aloittaa järjestelmällisemmän tallennuksen esipuheille, joissa ohjaajien kiittäminen vaikuttaa aidolta. Alajan tyylinäytteen uskottavuutta lisää tuntemukseni kiitoksen kohteesta:
Dosentti Esko M. Laineen ohjaus on ollut minulle ja tutkimukselleni korvaamatonta. Dosentti Laine on sekä jakanut loputonta asiantuntemustaanj että innostanut sukeltamaan kohti syvempiä vesiä - unohtamatta vaatia hyppyyn jatkuvasti lisää voltteja ja kierrettä. Kiitos tästä tutkijaksi valmentamisesta!
Kuullostaa juuri siltä, millaiseksi hyvän ohjauksen kuvittelen. Esipuheista olikin sitten Haukio-lööpin jälkeen Twitterissä keskustelua, jossa. Laura Kolbe totesi "Onnistuminen, eli väittely, on paras kiitos, jos kohta ne sanallisetkin lämmittävät. Kyllä prosessi hitsaa opettajan ja doktorandin aika tiiviiseen suhteeseen. Sen sanallistaminen on tärkeää."
Kuva Folkkalender 1920.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti