Alkuviikosta Agricola-verkossa julkaistiin Antero Leitzingerin arvio Hannes Wahlroosin jukaisusta Heddy - Tuntematon isoäiti 1894-1940. Siinä oli kaksi itselleni merkityksellistä seikkaa.
Ensinnäkin itse asiasta. Julkaisun päähenkilö kasvoi Pietarissa, tuli syksyllä 1918 luvallisesti Suomeen, jossa hän meni seuraavana kesänä naimisiin. Leitzinger toteaa, että "Vuoteen 1968 saakka ulkomaalaiset naiset saivat automaattisesti Suomen kansalaisuuden avioliiton kautta, eikä heistä pidetty edes tilastoja. Varsinaisesta maahan tulosta ja varsinkaan maasta poistumisesta ei useinkaan löydy tarkkoja tietoja, vaikka viranomaisten myöntämät luvat olisikin tunnollisesti kirjattu"
Selaillessani amerikkalaisia sanomalehtiä löysin sivulta El Paso herald., September 21, 1920, HOME EDITION, Page 7, Image 7 pikku-uutisen, että suomalaiset miehet olivat rahaa vastaan menneet venäläisten kanssa naimisiin, jotta nämä saisivat Suomen kansalaisuuden. Onko tällaisesta muita havaintoja?
Leitzingerin antamin pohjatiedoin uutisessa on ainakin totuuden siemen. Toisin kuin vuonna 1911, nyt on mahdollisuudet yrittää hakea suomalaista uutisvastinetta. En tässä kuitenkaan onnistunut. Amerikkalaisessa uutisessa oleva "rajakaupunki" Rierajoki lienee Rajajoki, jossa ei ole omaa seurakuntaa.
Haku Katihan tallennettuihin vihkitietoihin vuosilta 1918-1921 rajattuna asuinpaikalla 'venäjä*' ei tuottanut suurta ryhmää ja siinä oli naisia ja miehiä saman verran. Katihan käyttökokemukseni on olematon, joten konsultoin osaavampia eli sukututkijoiden FB-ryhmää. Ohje 'kuver*' pelitti huomattavasti paremmin. Samalla aikarajauksella sain esiin 46 tietuetta, mutta sukupuolijakauma oli edelleen varsin tasainen.
Ehkä joku toinen saa esiin suomenkielistä sanomalehtikeskustelua?
Ja vielä asian vierestä. Aikoihin on eletty, sillä Leitzinger kirjoitti myös seuraavaa:
Kolmisenkymmentä vuotta sitten [...] eivätkä historioitsijat arvostaneet sukututkijoita ainakaan ääneen. Sen jälkeen paljon on muuttunut ja muistelmat, sukukirjat ym. omakustanteet ovat osoittautuneet niin arvokkaiksi lähteiksi, ettei niitä enää kannata ylenkatsoa. Esimerkiksi kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksessa yksittäiset kertomukset tarkentavat yleiskuvaa ja selvittävät käytäntöjä, jotka eivät aina noudattaneet lakeja tai tutkijoiden oletuksia.
Sukututkijat eivät siis enää ole täysin hyödyttömiä yksilöitä, vaan "Erityisesti kannattaa huomioida, kuinka tunnollisesti sukututkimuksen harrastajat, usein eläkeläiset, kartoittavat lähdeaineistoa ja selvittävät tutkimusongelmia". Eläkepäiviä odotellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti