Hyödyllinen oli myös marraskuun toisena päivänä pidetty Opinahjon tiedekunnan metodityöpaja. Kylläkin toivottoman lyhyt, mutta ensimmäinen tilaisuuteni saada metodiajatuksistani jotain muuta palautetta kuin "voisitko kirjoittaa selvemmin tekemisestäsi". Laadullisesta puolesta puhui tuttu tutkija, joten pointit vakuuttivat ja lohduttivat. On OK, että metodi ei ole suoraan (oppi)kirjasta ja metodikirjallisuuden lukeminen ei kuulu vain aloitusvaiheeseen.
Positiiviseen putkeen päästyäni sain kokoon esitysehdotukset kahteen ensi vuoden alun tilaisuuteen. Ennen kuin ehdin jatkaa saavutetulla vauhdilla (vihdoin) väikkärin pariin spostilaatikkoon putosi peräkkäisinä päivinä palautetta. Ekaksi saapui kielenhuollolliseen tekstikonsultaatioon (oparin ansaitakseni) lähettämääni 5 sivun väikkärinäytteen kommentit, joita "ei kaikkia ehditä käymään läpi tunnissa". Sitten, seuraavana päivänä, sain viisi kuukautta odottamani vertaisarviot (ihka ekaan ja ihan yksin tehtyyn) artikkeliyritykseeni. Houkutus prokrastinoida tiedostojen avaamista oli suuri.
Saatetekstin vastaisesti tekstikonsultaatiossa ehdimme käydä läpi kaikki huomiot, sillä useimmat niistä käsittelivät yhtä ja samaa rakenneongelmaa. Saman asian oli viimeisimmän seminaaripaperin kommentoija ohimennen todennut eli kyseessä on kiistatta todellinen virhe, jonka välttämiseen jatkossa pitää kiinnittää totista huomiota.
Artikkelin vertaisarviot suosittelivat julkaisua pienin muutoksin, joista he olivat olennaisesti samaa mieltä, ja aikaa muokkaukseen oli kuun loppuun. Tietenkin pänn(i)i, etten ollut tajunnut puutteita toukokuussa, mutta - positiivisen kautta - pyydettiin lisäämään tekstiä aiheista, joista olen väikkäriin jo kirjoittanut, eli laastarointi ei tuntunut ylivoimaiselta tehtävältä. Lisäksi saatoin (yrittää) huomioida samantapaisia juttuja artsussa, jonka aineistopäivä on joulukuun alussa. Sen pohjana oli keväällä kirjoittamani ja femman saanut kurssiessee, joka ei näyttänyt puolen vuoden tauon jälkeen aivan toivottomalta, mutta ei myöskään valmiilta artikkelilta. Työstämällä siitä tuli omasta mielestäni huomattavasti parempi. Kävisiköhän samoin, jos hinkkaisin välillä väikkärin lukuja?
Ja kun oli kaksi dedistä kuun lopussa, niin eikös alkaneet kirjakasat ja väikkärin käsiskin kutsua. Väikkäriin tuli myös uusia ajatuksia artikkelikäsiksiä käännellessä ja yrittäessäni "huomioida samantapaisia juttuja" tajusin taustatiedon puutteen vaivaavan myös "liiankin empiiristä" väikkäriäni. Eli en pidä näitä ekskursioitani ajan hukkana, vaikka en väikkärin pariin kunnolla ehtinyt tämän kuun aikana palata. Artsun laastarointikin kun vaati lukemista ja ajattelua, jota olin vältellyt vasta kaksi vuotta.
Kuukauden viimeisinä päivinä tavasin Mikael Holmgren Caicedon kirjaa Läsa och skriva (och) den akademiska texten (2021), joka resonoi metodipajaa, tekstikonsultaatioa sekä vertaisarvioita ja sisälsi vielä muutakin, joka olisi pitänyt tajuta jo iät ja ajat sitten. Suosittelen lämpimästi kaikille akateemisten opinnäytteiden kirjoittajille. On myös lyhyt, toisin kuin ensi vuonna luvassa oleva Avaimia menneisyyteen. Opas historiantutkimuksen menetelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti