Wasa råg on tunnettu Suomen ulkopuolella viimeistään lokakuussa 1761, jolloin Er. And. Nyman kirjoittaa Bitsjön nimisestä paikasta viljelykokeistaan. Hän oli saanut aikaan Vaasan rukiin näköistä viljaa (Råg, til alt utseende, som den wackraste Wasa-Råg) (SW 28.11.1761). Useimmat maininnat ovat myynti-ilmoituksissa eivätkä paljasta lisätietoa rukiin olemuksesta (esim. GN 31.8.1771, DA 2.7.1773).
Huomattavaa kuitenkin on, että ruista usein (tai useimmiten) myydään siemenviljaksi. Kyseessä ei siis ole erinomaisen hyvin Pohjanmaalla viljelty tuote vaan tietty ruislajike. Ottaen huomioon saadun arvostuksen, kyse lienee (suhteellisen) samasta kasvista vielä sata vuotta myöhemmin, jolloin esim. jolloin Alexander Edvard Modeenin Oppikirja Suomen maantieteessä (1872) kuvaa Vaasan rukiin suurijyväiseksi viljalajiksi.
Geenivaratyyppi-sivusto vahvistaa arvailuni:
Peltorukiista polveutuneesta syysrukiista oli 1800- ja 1900-luvun vaihteessa erotettavissa kolme maatiaisrukiiden ryhmää: pohjalainen, eteläsuomalainen ja satakuntalainen. Pohjalaisen ryhmän tunnetuin ruiskanta oli 'Vaasanruis'. Se oli pitkä- ja kapeajyväinen, lyhytvihneinen ja erittäin talvenkestävä. Se oli maatiaiseksi melko satoisa. Eteläsuomalainen 'Uudenmaanruis' oli lyhyt- ja paksujyväinen eikä se varistanut jyviään yhtä herkästi kuin 'Vaasanruis'. Satakuntalainen 'Kokemäenruis' oli edellisten välimuoto. Se muistutti 'Vaasanruista', mutta sillä oli hieman suuremmat tähkät ja paksummat jyvät. 'Vaasan'- ja 'Uudenmaanrukiiden' riihitetyt siemenet olivat 1920-luvun alkuun asti erittäin haluttuja ulkomaisilla siemenmarkkinoilla.
Kokemäkeä olen hakenut digitoiduista lehdistä niin monta kertaa, että olen (lähes) varma, ettei 1700-luvulla tunnettu Kokemäen ruista. Sen sijaan Uudenmaan ruista on myynti-ilmoituksisssa lähes yhtä usein kuin Vaasan ruista (esim. SW 1.12.1764, SP 17.8.1782)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti