Selausluin Jukka Parkkisen kirjan Aasinsilta ajan hermolla ja opin, että vanha viisaus "ei pidot parane, jos ei vieraat vähene" on Kalevalasta. Kyseiseen sanontaan olen aina uskonut, sillä kaikki juhlat ovat puheiden mukaann muuttuneet paremmiksi poistuttuani paikalta.
Sanonta "heittää lonkalta" on käännetty ruotsin ilmaisusta "på en höft", joka olisi pitänyt kääntää "mitalta".
Parkkisen selostus ilmaisusta jäädä jumiin on paljon salonkikelpoisempi kuin Suomen kansanusko -kurssilla kuulemani... Sanan lintukoto kohdalla oletetaan Aleksis Kiven saaneen vaikutteita saksalaisesta romaanisarjasta ja vain jälkihuomautuksena todetaan, että sillä oli ominaisuuksia myös suomalaisessa kansanperinteessä.
Helsingin kolera-allas on saanut nimensä Helsingin syysmarkkinoilla 1893 koleeraan kuolleesta kapteenista. Olin luullut nimeä vanhemmaksi. Sanomalehtiarkisto vahvistaa kuolemantapauksen (nauvolainen kalastaja, eikä kapteeni) Eteläsatamassa, mutta ei altaan nimen syntyä. Leikkeet Louhi 6.10.1893
Lapsipuolen asemassa Parkkinen selittää liittyvän "perintöoikeuteen, jossa lapsipuoli perii rintaperillisiä vähemmän". Minkä ajan lainsäädännössä lapsipuoli saa ilman testamenttia yhtään mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti