Ryijyistä 1860-luvulla

Kysymyksiini ryijyistä ei kukaan rynnännyt vastaamaan, joten turvauduin tavalliseen tapaan digitoituihin sanomalehtiin. Muistaen koneluvun rajoitteet ja sen, että "ryijy" ei 1800-luvun suomen kielessä ole välttämättä tarkoittanut kaikkialla samaa tekstiiliä. Jonkinlaiseen alueelliseen eroon viitannee se, että osumat olivat enimmäkseen Turusta, jonka piirikunnassa "Peitteenä pidetään, talvis-aikana ainakin, nahkoja ja ryijyjä" (Suometar 2.11.1860).

Kun taas Oulun ympäristön käsityönäyttelyissä ryijyt yhdistetään mattoihin. Yhdessä oli esillä "kaksi erinomaisesti kudottua ja kuvitettua laattia-mattoa taikka ryijyä"(Pohjan-Tähti 24.10.1866) ja toisessa ryijystä saatu palkinto on mattojen eikä kankaiden kohdalla (OWS 25.1.1868)

Muuallakin Suomessa ryijyistä oli 1860-luvulla useimmiten puhetta käsityönäyttelyiden ja -palkintojen yhteydessä. Esimerkiksi Kupittaalla Maaviljelys-kalujen ja käsiteosten näyttelössä oli esillä "Anna Maria Hällin Kokemäeltä koreita ryijyjä" (ST 19.9.1862). Onko tällä tarkoitettu Harjavallan kylän Hällin leskiemäntää eli esi-isäni kakkosanoppia ja tunnettua rosvojen hyysäääjää?

Näyttelytiedoista voisi joku ahkera askarella kaikenlaisten kädentaitojen listoja. Valitettavasti töiden arviointikriteereistä ei ole kerrottu mitään, joten anti ryijyhistorialle on niukka. Erikoisuutena voi kuitenkin vielä mainita Tukholmassa 1866 järjestetyn näyttelyn, johon haravoitiin työnäytteitä joka puolelta Suomea.

Näyttelöön Stockholmissa lähetettiin Hämeestä M. Hellgrenin villainen ryijy (Hämäläinen 27.4.1866) Palkittiin "Maria Grönman Wähässä Raumassa villaryijystä" ja "Mamsellit Hellgren Urjalasta ja Lyra Hollolassa villaryijystä sekä villanen ryijy Östermyyrasta. On myöskin Ruotsin prinssi Oskar ostanut Alcenius'en Ristiinassa lähettämän villaryijyn." (Tampereen Sanomat 24.7.1866)

Näyttelyn teollisuuspuolen rakennus
Ny Illustrerad Tidning 1866. Wikimedia

Toinen tietokeräilyn kohde on varkausilmoitukset, joista saa toisinaan käsitystä ryijyjen ulkonäöstäkin:

Turkulaisen leskirouvan makasiinista varastettiin "sinisen- ja punasen-kirjava ryijy" (ST 30.11.1860) 

Veneellä Korppoosta Turkuun tulleen torpparin lesken tavaroista vietiin "valkonen ryijy" (ST 24.10.1861)

Turussa ilmoitti talollisen tytär Anna Sohvia Kaarlontytär Salmenojan kylästä ja Vampulan kappelista, että Rauvolan talon lukitusta huoneesta oli varastettu mm. kahdenkertainen ryijy punasella pohjalla, johon oli kudottu nimi Evastiina Mikontytär" (ST 9.3.1866, 23.3.1866)

Rusthollista Pälkäneellä varastettiin punapohjainen ryijy (Tampereen Sanomat 11.9.1866)

Klaukkalan Holma-Heikkilän talosta Nurmijärven pitäjässä mustapohjainen pilkullinen ryijy, jossa on H. ensimäinen puustavi (SWL 28.12.1869)

Jotain tietoa ryijyjen ulkonäöstä tarjoaa varsin eksoottisesti suomalaisen G. N-derin matkakirje Algeriasta: "Toisinaan myös kutovat yhtä lajia mattoja, jotka pidetään suuressa arvossa sekä täällä että Euroopassa, mutta laadultansa tulevat niin lähiseen sukuun niille ryijyille, joita talonpoikaiset tytöt meillä tekevät, että minä en suinkaan voinut mitään eroitusta keksiä, ellei lienee näissä Algerialaisissa vähemmän punaa." (Mehiläinen 12/1861) Valitettavasti kirjoittajan henkilöllisyyttä en onnistunut selvittämään, joten on vaikea arvioida minkä alueen talonpoikaista elämää hän on tuntenut. (Muutama vuosi aikaisemmin Algeriassa oli kasvitieteilijä William Nylander (1822-1899).)

Vastaavia lähdekriittisiä ongelmia on, kun Suomen kotikeinollisuusnäyttäjäisistä ja kaupasta kirjoittaessa todetaan 

"Moni Suomen tyttö ja varsinkin Pohjolan valmistavat erittäin kauniita ja hyviä Ryijyjä. Etelä-Suomessa niille pidetään kovin kallis hinta, mutta Pohjanmaalla ovat melkein huokeahintaiset. Tämä on hyvä, mutta sitten vasta olisi se tuntuva hyvä, jos näitä tehtäisiin suuremmissa määrin, että niitä saisi sanoa tavalliseksi kauppatavaraksi. Ja koska kannattaa Pohjanmaalla tehdä niitä, ja hyviä, kahdesta ruplasta ja vähemmästäkin, pitäisi niitä muuallakin Suomessa tottunut ja kätevä vaimo saada samasta hinnasta toimeen, omaksi ja ostajan eduksi." (SJS 29.9.1864)

Autenttisempi ajankuva löytyy Harjavallasta lähetetystä paikalliskirjeestä

Vaimoihmisillä onkin vilkkaampi ajatus ja kiivaampi luonto saada asiansa päinsä, niinkuin nähtiin Nakkilassa auktionissa 16 p:nä tätä kuuta, jossa kaksi nuorta naista tappelivat yhdestä ryijystä niin että nyrkit vilkkui ja tukka-palmikot käsissä heilui; olipa se soma nähdä niitä koreita punaposkisia naisia siinä riidan kiivaudessa vielä punasempina, kun nuoret miehet pitivät ilomekoa heistä; kyllä se nosti miesten mieltä että vissiin sulhasia saavat kuin kerran näyttivät kiivaan luontonsa, ettei suinkaan typeryys vaivaa; parempi kuitenkin olis kuin meidän rikkaat naiset tekisivät koreet ryijyt ja myisivät että saada alku kassaan laittaa kirkkoomme urut; siitä tulis heille suurempi kunnia; kyllä miehet kassan täyttäis, jos vaan kerta aljetais.(ST 9.10.1868)

Ryijyt olivat siis ainakin Satakunnassa arvossa.