Kansallismuseon lisäksi olen talven koronasukun jälkeen saanut aikaiseksi käydä toisessa lähiseudun kulttuurikohteessa eli Taidehallin näyttelyssä Kudottua kauneutta. Suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa. Kaksi kertaa. Toisin kuin Mari Jalava kiinnitin huomiota vain historiallisiin ryijyihin tässä Tuomas Sopasen kokoelmista kootussa näyttelyssä. Varhaisin niistä oli "Hajakuvioinen morsiusryijy, Turun seutu. Kaksipuoleinen, 1707". Se on alla olevassa kuvassa keskellä.
Ekalla kerralla en huomannut Lisätietoa-vihkosta, joten pääsin tekemään itsenäisiä havaintoja. Hämmästyin ryijyjen nukan ohuita ja lyhyitä lankoja.
 |
| "Hajakukka-aiheinen ryijy. 1838" |
Ilmeisesti käsitykseeni ryijyistä on vahvasti vaikuttanut ala-asteen käsityötunnilla tehty harjoitus, jossa käytettiin neulomiseen tarkoitettua lankaa. Siitä tulisi tosi paksu peitto, joten aloin kyseenalaistamaan tekstiilien peittokäytön kokonaan. Näkemystä vahvisti se, että ainoa paksumman oloinen "Veneryijy, Ahvenanmaa, 2-kaistainen, 1814" oli koristelultaan yksinkertaisin.
Langasta heräsi myös kysymys sen materiaalista ja alkuperästä. Milloin alettiin käyttää ostolankaa ja muuta kuin luonnonvärejä. Vanhimpien ryijyjen värit olivat ainakin osittain kaukana alkuperäisestä, kuten yyy ryijyn numeroista ja kirjaimista näkyy. Alunperin molempien käytettyjen värien luulisi erottuneen yhtä hyvin ja nyt toinen häipyy ainakin puna-viher-sokean näkyvistä.
 |
| "Sydänaiheinen morsiusryijy. 1797. Itäinen Häme" |
Tuntui epätodennäköiseltä, että ryijyjen kutojia olisi ollut joka talossa. Joten kuinka paljon heitä oli? Paljonko aikaa ryijyn tekemiseen meni? Kuinka kauan aikaisemmin tekemisestä sovittiin? Mitä työstä maksettiin? Minkälaista varakkuutta ryijyn hankkiminen vaati? Onko kukaan tehnyt joltain maantieteelliseltä alueelta perukirja-analyysiä? Auttaisiko tuomiokirjojen koneluke jonain päivänä kysymyksiin vastamisessa? Onhan jossain pitänyt joskus syntyä riitaa ryijyn maksusta tai toimituksesta?
 |
| "Diagonaalityyppinen ryijy. 1843. Keski-Häme" |
Toisella kerralla löysin lisätiedot, joilla selvennettiin osaa ryijyistä. Teksteistä valkeni, että ryijyjen todellisesta käytöstä sai vihjeitä kääntöpuolelta. Jos sielläkin nukkaa, käyttötarkoitus peittona vahvistuu ja mattokäyttö voidaan sulkea kokonaan pois. Samoin, jos "nurjan" puolen ulkonäköön on panostettu, sillä se oli peittokäytössä päällimmäisenä.
 |
| "Täpläkuosinen morsiusryijy. 1825" |
Peittokäytöstä (ainakin seremoniallisesta) kertoo myös se, jos ryijyn yläreunan kirjaimet ja numerot ovat nurin päin. Ne on silloin tarkoitettu käännettäväksi leukojen alla. Tiedoista huolimatta jäi mietityttämään kotisteellisempien ryijyjen tosikäyttö. Näyttökin, sillä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa ikkunat ja valaistus oli vähäistä.
 |
| "Diagonaalityyppinen ryijy. 1800-luvun alkupuoli. Mahdollisesti Karkkilan Pyhäjärvi" |
Materiaaleista selvisi, että synteettisten värien käyttö alkoi 1850-luvun jälkeen. Yllättävämpi aukko tiedoissani oli 1700-luvun loppuun ajoitetun ruutukuvioisen peiteryijyn (ekassa kuvassa oikeassa yläkulmassa) kiiltovilla. "Kiiltovillan karvat ovat särmikkäitä ja taittavat valoa hieman prisman tapaan, mikä saa aikaan silkkimäisen kiillon. Kiiltovilla on kuitenkin jäykkää ja siksi hankalaa kehrätä. Kierre myös aukeaa helposti. Tämän vuoksi Suomeen tuotiin Englannista ja Skotlannista uusi lammasrotu, jonka villa oli helppo kehrätä, mutta täysin kiillotonta." Ryijyn ajoitus perustuu tietoon, että kiiltovillan käyttö loppui lähes kokonaan 1800-luvun alussa.
 |
| "Kehystyyppinen ryijy. 1800-luvun puoliväli" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti