Paimenten koirasta

Kesäinen ja tositarinan makuinen runo Lönnrotin Kanteleesta (1829-31), kuultu Ilomantsissa.

Kummurannan kuullut piiat,

Katrina kipokaponen, 

Liisa piia lipperoinen, 

Annikka aniparainen; 

Paavo paimenten isäntä, 

Kävit nuot piennä paimenessa, 

Lassa lammasten keralla.
Heitit leipänsä leholle, 

Kalliolle kakkaransa.
Oli Halli harras koira, 

Ennätti evähät syöä, 

Kakkaraiset kalliolta.

Paavo paimenten isäntä
Kohta suuttua suhatti,
Raksin koivusta rapasi,
Jonka kulkkuhun kurautti.
Sano sitte saattaneensa,
Pusuhun puottaneensa:
"Jo nyt on kuollut koira rukka,
Rakki rukka rauennunna,
Entinen emokkikoira,
Pienten penturiin tekiä."

Mikko oli miehiä parain, 

Hukka muita muitterampi, 

Ongella osattomalla, 

Vaivasella pyyvyksellä.
Löysi kohta koiran raaon, 

Ja sano sanalla tällä: 

"Ole kiitetty Jumala !
Jopa nyt yhyn erääni, 

Sekä satun saalihini; 

Tok' on tuohon sauko kuollut, 

Veen rakki rauennunna, 

Vai lieneekö itek ilves, 

Uuppununna uintatiellä, 

Vesimatkalla väsynnä, 

Pusun pohjaan puuttununna; 

Kosk' on suuri koostansa, 

Eikä näätäsen näkönen."
Otti siitä ongen siiman, 

Jolla tuon veti veneeseen, 

Alko soutoa soreesti, 

Vikevästi viilletellä; 

Pusun salmehen samosi.
Hukka raavo rannikolle, 

Vetäsi veneestä kohta; 

Kahto siitä karvan juurta: 

"Onko tätä sirikat syönnä, 

Tonkinna vesitorakat?"

Tuoll' oli kaksi Karjalaista,
Sekä Heikki Herttuainen,
Nuot sano samasta suusta:
"Voi sinua hullu Hukka!
Koskas koiria kokoat
Keskellä kesäsyäntä,
Oisit tuon talvellain tavanna,
Joulun alla juostessasi,
Syänkuilla syöäksesi."

Hukka arvasi asian, 

Ja sano sanalla tällä: 

"Olkaat vaiti veikkoseni!
Ei viel' ol vikoa tullut, 

Joss' on suolalla huvempi, 

Rakehilla raskahampi, 

Niin on kelpo keitoksissa; 

Tästä mä piän pitoset 

Joka päivä joulunani, 

Sekä kestit kekrinäni; 

Annan suolet soutajalle, 

Pään perän pitäjälle, 

Maksat maalta kahtojille, 

Liisalle lihavin paikka, 

Annille aniparahan, 

Kakkarmakkaran Katille, 

Koiran paskan Paavalille, 

Jok' on vienynnä vesille, 

Surman teille työntänynnä, 

Ja Pusuun puottanunna.

Kuva: H. Borg: Liten vallpiga hon lullade vall. Litografiska Museet CC BY-SA