Milloin Ruotsissa tiedettiin perunasta?

Tämä blogiteksti perustuu pääosin Erik Bodenstenin artikkeliin A societal history of potato knowledge in Sweden c. 1650–1800, joka on avoimesti luettavissa.

Perunan tulo Suomeen yhdistetään useimmin Pommerin sotaan ja Asikkalan Axel Laurelliin. Ruotsissakin Pommerin sodan vaikutus on osa yleistä historiakäsitystä. Perunatietouden historiaa kartoittanut Erik Bodensten ajoittaa (yhden) kansallisen käänteen kuitenkin hieman aikaisempiin vuosiin 1749-50.

Ensimmäinen tunnettu maininta perunasta on Olof Rudbeckin latinaksi kirjoittamassa Uppsalan kasvitieteellisen puutarhan inventaariossa, joka painettiin vuonna 1658. Ilmeisesti kasvi oli tuotu Alankomaista hankitussa kokoelmassa vuonna 1653. Viisi vuotta myöhemmin Rudbeck näki perunan sekä koriste- että ruokakasvina. Yliopiston puutarhasta se levisi joillekin aatelistiloille Uppsalan lähellä. Perunaa tiedetään olleen Magnus De la Gardien (1622-86) mailla ja siitä kirjoitti vuonna 1662 Schering Rosenhane (1699-1662). Rosenhanen julkaisemattomat tiedot päätyivät Åke Rålambin teoksen Noble exercises 14. osaan vuonna 1690.

Valtakunnan ylimmissä kerroksissa perunasta siis oli jotain tietoa ja jo vuonna 1664 oli ruotsiksi julkaistussa reseptikokoelmassa kerrottu, miten "maapäärynöitä" Ranskassa valmistetaan ruuaksi. Neuvottu peruna"viillokki" ei vakuuta ymmärryksestä perunan monipuolisuudesta ruuanlaitossa.

Ruotsin nimekkäin perunavaikuttaja Johan Alström (vuodesta 1751 Alströmer) ei noteerannut mitenkään edeltävää aikaa. Hän julkaisi omalla kustannuksellaan (ja tätä korostaen) vuonna 1727 lampaanhoito-oppaan liitteenä ohjeet perunanviljelyyn ja käyttöön. Bodenstein ei noteeraa sitä, että Alströmin teksti pari vuotta myöhemmin julkaistiin suomeksikin: Potatoesten istuttamisen muoto : nijn hywin sihen tietoon nähden, cuin Englandista ja Irrlandista minulla sijtä on, cuin myös sen colmi wuotisen coettelemuxen cautta täällä Ruotzis

On epäselvää kuinka laajalle Alströmin teksti levisi ja miten se vaikutti. Hän pystyi uudessa julkaisussa vuonna 1733 jakamaan muidenkin kokemuksia. Todennäköisesti nämä ovat viljelleet perunaa lähellä Alingsåsia ja saaneet alustavat tietonsa tai ainakin vaikutetta enemmänkin toisiltaan kuin painetusta sanasta.

Alströmerin tiedot siirtyivät eteenpäin myös jo 1730-luvulla julkaistuissa talousoppaissa. Mutta Bodenstein on todennut, ettei perunaa mainita näihin aikoihin almanakoissa eikä yleisessä maatalouskirjallisuudessa eli tietous on ollut marginaalista. Tätä kuvaa myös se, että reseptikokoelmiin peruna ilmaantui (uudelleen) vasta vuonna 1761. 

Merkittävä julkisuuskampanja alkoi valtiopäiviltä, jossa helmikuussa 1747 luettiin ääneen raportti perunan hyödyistä. Raportti oli vuodelta 1741, mutta herätti kiinnostusta vasta katovuosien myötä. Kuninkaallinen tiedeakatemia valjastettiin tiedotustoimintaan ja se julkaisi syksyllä Patrik Alströmin artikkelin Angående Jordpärons plantering och nyttjande. Tämä sai julkisuutta myös lehdissä Stockholms Weckoblad ja Lärda Tidningar. 

Tämä ei (tietenkään) riittänyt, vaan ulkomailta hankittiin siemenperunaa ja Ulrik Rudenschöld sai tehtäväkseen kirjoittaa yleisen tiedotteen. Siitä painettiin 4000 kappaletta huhtikuussa 1749 ja kahdeksan sivua luettiin ääneen joka kirkossa. Bodensteinin mukaan lähes yhtä vaikuttavaa oli tiedonvälitys almanakoin, jotka vuodesta 1749 olivat tiedeakatemian toimittamia. Näiden mukana perunatietoutta levisi 53000 kopiona. Myös suomeksi, vuoden 1750 almanakassa.

Teppo Korhosen artikkelin mukaan

Suomessa tämän kasvin kasvattamiseen ryhdyttiin Inkoon pitäjässä sijaitsevassa Fagervikin kartanossa 1720-luvun loppuvuosina. Vaikka ensimmäinen suomenkielinen perunanviljelyksen opas julkaistiin jo 1729, alkoi viljely yleistyä herraskartanoissakin vasta 1740-luvulta lähtien. Perunaa kasvoi tuolloin myös Turun porvarien kasvitarhoissa.

Axel Laurellin perunaviljelys Asikkalassa oli hyvässä vauhdissa viimeistään vuonna 1761, jolloin tämä mainitaan Inrikes Tidningarissa 6.4.1761 julkaistussa katsauksessa. Laurell itse kertoo vuonna 1773 painetussa tekstissään Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa aloittaneensa perunanviljelyn edellä mainitun valtakunnallisen tiedotuspurskeen "bruunin ladin" siemenperunoilla. Ruskean oheen tuli keltaista kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin kautta

Englandin asujat pitäwät Maanpääronita heidän Aluxisans ewänä.

Wuonna 1760 tuli yxi Englandin maan asuja Helsingforssin Kaupungijn, ja kutzui silloin olewan Maan-Herran Herr Nordenskjöldin Aluxehensa, rawitzemaan itziänsä siellä kellaisilla Maanpäronilla, joista hän myös andoi Hänelle wähän siemenexi.

Wuonna sen jälken, lahjoitti myös korkiasti mainittu Herra minulle muutamita tästä ladista, ja olen minä sijtä ajasta asti, nijtä hyödytyxellä wiljellut.