Tänään pitää palauttaa aineellisen kulttuurihistorian kurssin "opintopäiväkirja", jonka piti olla jotain muuta kuin luentoreferaattia. Omani on katsaus hopeavöihin. Sitä tekiessä tunsin olevani heikommalla jäällä kuin historiantutkimuksessa muuten. Kuulemma mukavuusalueen ulkopuolelle meno kehittää.
Toisaalta pääsin hyödyntämään vuosikymmenet kehitettyä "tiedonhaku internetistä" -osaamistani, varsinkin hopeavöiden kuvia etsiessäni. Niitä alla tulosteni tiivistelmänä, kiinnostuneet saavat kyllä lukea
varsinaisenkin tekstin.
Euroopan keskiajalla "hopeavyöt" olivat (usein/ainakin) parimetrisiä kangas- tai nahkaremmejä, joihin oli kiinnitetty hopeakoristeita ynnä muuta.
Tanskassa on tallella 1400-luvun alkuun ajoitettu versio, jossa nauha on leveämpi ja koristeet ohuita palkkeja.
Keskiajan lopussa/renesanssiaikana esiintyi myös kokometallisia pitkiä ketjuja vöinä.
Samoihin aikoihin on tehty vöitä, joiden suorakulmaiset osat on yhdistetty saranoin. Eräänlainen jatke kangasvyölle, jossa neliömäisiä koristeita?
Ruotsissa ja Suomessa säilyneiden vöiden levyt vaikuttavat raskaamman tyylisiltä. (Kuvat Ruotsista, tutusta syystä.)
Mutta kirjallisuuden mukaan renesanssille tyypillisimmässä vyössä oli litteää ketjua ja suorakulmaisia laattoja. Milloin yhtä enemmän ja milloin toista.
Suomessa 1570-luvulla tehdyssä inventaariossa erotellaan hopeavyöt vyöstä, jossa kangaspohjalle on kiinnitetty hopeakoristeita, joten oletukseni/johtopäätökseni on, että 1600-luvun tuomiokirjoissa perittyt ja pantatut vyöt ovat näitä renesanssiajan kokometallisia ketjuja ja/tai levyjä. Jos museot olisivat merkinneet muistiin esineiden painon (joka tuomiokirjoissa tyypillisesti mainitaan) olisin päässyt hieman pidemmälle päätelmissäni.
2 kommenttia:
Renessanssi. Siis neljä ässää.
Kiitos! Tiesin etten osannut kirjoittaa englanniksi, mutta näköjään en suomeksikaan. Mutta enpä taida tulostaa tekstiä uudelleen.
Lähetä kommentti