Pitsejä ja sukutauluja

Eräs porvoolainen rouva Thella Frankenhaeuser on toiminut 1900-luvun alkupuolella tällasena pitsimesenaattina Rauman pitsille, kertoo Thorstöm. Hän sekä taloudellisesti tuki nyplääjiä että vei heidän pitsejään ihan Helsinkiin Stockmannille myyntiin ja sitä kautta edisti raumalaista pitsinnypläysperinnettä. (Yle 2010)

Thella Frankenhaeuser? Hän syntyi Viipurissa 1853 kauppaneuvos Paul Wahlin ja vaimonsa Therese von Seckin tyttäreksi. Naisten ääneen 7/1923 kirjoittaneen Ellinor Ivalon mukaan Thella (virallisesti Therese Auguste Elisabeth)

kävi saksalaista koulua Viipurissa ja puhui aina palvelijoiden kanssa suomea. Isän tahdon mukaan hän pukeuti kesäisin kotikutoisiin pumpulipukuihin ja talvella kotikutoisiin puolivillahameisiin valkoinen esiliina hienosti tärkättynä edessä.

Tytön koulutus viimeisteltiin Sveitsin Veveyssä ja 20-vuotiaana Thella avioitui ja jäi 7 vuotta myöhemmin leskeksi. Kahden poikansa kanssa hän teki matkoja Roomaan, Pariisiin ja Müncheniin eli ei ilmeisesti ollut taloudellisessa ahdingossa.

Ivalo mainitsee Frankenhaeuserin aluksi maalanneen "Helene Sjertbeckin atelierissa". Tämän jälkeen hän "kävi kutomaosaston Helsingin Käsityökoulussa". Taiteilijain syysnäyttelyssä 1902 oli esillä Thella Frankenhäuserin gobeliini (Päivälehti 12.10.1902). Sitten, Liisa Tulosmaan gradun Henkilökuva mestarinyplääjä Johanna Sabina (Biinu) Lundströmistä. Käsityöläisnaisen elämä raumalaisessa kontekstissa 1800-luvun lopulta 1940-luvulle tiivistämänä,

kun porvoolainen arkkitehtiylioppilas Carl Frankenhaeuser oli 1901 vierailulla Raumalla kirkon tutkimustöiden vuoksi. Frankenhaeuser oli matkalla arkkitehti Armas Lindgrenin kanssa ja molemmat miehet innostuivat myös pitseistä. Palattuaan kotiinsa Porvooseen Frankenhaeuser kertoi näkemästään äidilleen Thella (Theresia) Frankenhaeuserille ja yhdessä he ryhtyivät välittömiin toimenpiteisiin hiipuvan ammattialan elvyttämiseksi. Jo samana vuonna Taideteollisuusyhdistys myönsi arkkitehti Frankenhaeuserille apurahan, jolla ostettiin hienoa ulkomaista nypläyslankaa ja uusia pitsimalleja. Vuonna 1906 esiteltiin raumanpitsejä Kuopion kotiteollisuusnäyttelyssä ja vuoteen 1910 mennessä olivat raumapitsit olleet näytteillä useassa eri näyttelyssä, mm. 1907 Helsingissä Ateneumissa. Mallistoa nykyaikaistettiin ja palattiin pelkän metritavaran tekemisestä takaisin kappaletavaran tekemiseen.  Metritavaran tekemistä tosin jatkettiin, mutta malleihin alettiin suunnitella kulmia aiemman rypytetyn tai taitetun kulman sijaan. Thella Frankenhaeuserin toimet jatkuivat aina vuoteen 1918 asti, jonka jälkeen mm. pitsien välitysmyynti siirtyi Kotiteollisuus O.Y. Pirtin hoidettavaksi.

Täyttäessään 70 vuotta vuonna 1923 Frankenhaeuser asui poikansa suunnittelemassa huvilassa Sipoon Kullon kartanon mailla. "Huvilan yläkerroksessa on Th. F:llä huone, jossa hän vanhoista sukuluetteloista jäljentää sukutauluja poikiensa kotiin."