Mikkasen kaikista edellisistä elämäkertaromaaneista olen pitänyt ja muistaakseni ne kuuluvat edelleen (epäjärjestyksessä olevaan) kotikirjastooni. Eli tartuin uutuuteen luottamuksella, jota kirja ei pettänyt. Nimenä tuntemani henkilö eli sivuilla monivaiheista elämää uskottavasti. Tosin todellisuus oli uskottavuuden rajoilla Hilja Pärssisen ehtiessä toimia niin monin tavoin.
Aiemmissa kirjoissaan Mikkanen (parhaan muistini mukaan) on esitellyt vain lyhyen jakson kuuluisaksi tulleen naisen elämästä ja keskittynyt lapsuuteen. Tällä kertaa lapsuus ohitettiin ja ehkä siksikin nuoren opettajan hakeutumista työväenliikkeeseen oli vaikea ymmärtää.
Mietitytti myös mihin lähteisiin Mikkanen nojautui luodessaan yksityiselämän kohtauksia. Päiväkirja? Kirjeet? Kirjan lopussa ei ole tietoa näistä vaan mielestäni turha kertaus Pärssisen elämäkerrasta, joka oli juuri tullut luettua.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti