Sain tuttavaltani neljä numeroa Hämeenlinnan sukututkimusseuran lehteä Vanajan varsilta. En ole lehteä Kansallisarkiston kirjastossa Rauhankadulla nähnyt, joten tietääkseni tämä on ensikosketukseni julkaisuun messupöytähipaisuja lukuunottamatta. Lehti on ilmestynyt vasta vuodesta 2014, joten kaikkien vuosikertojenkaan läpiselaus ei olisi mahdoton urakka. Mutta käytännössä melko hankalaa, sillä SSS:n kirjasto on kiinni hamaan tulevaisuuteen. Kansalliskirjaston Fennica-kokoelma on siis ainoa mahdollisuus pääkaupunkiseudulla.
Hups! Lehti ilmestyy vain kerran vuodessa. Minulla on käsillä kaikki vuosikerrat!
Ensimmäisessä lehdessä 1/2014 blogini on esillä Anne Metsäpuron artikkelissa, joten ensivaikutelma on erittäin positiivinen. Kaisla Savolan Finna-esittelyssä kuvataan mielenkiintoinen hakutulos isoisän elämästä ja sittemminhän materiaalia on tullut haettavaksi paljon lisää.
Lehdessä 2/2015 artikkeleiden kirjoittajiksi on saatu aktivoitua useita jäseniä. Sekä on julkaistu seuran kuukausitapaamisissa pidettyjen esitelmien koosteet. Erinomaista! Tapahan on vanha, mutta en muista nähneeni sitä paikallisten sukututkimusseurojen lehdissä. (Toivottavasti muistini pettää.) Poimintana poiminnoista:
[Hämeenlinnan] maakunta-arkistosta löytyy myös Hämeenlinnan käsityöläisistä kertova ns. Nikon kortisto, jossa on tietoja sadoista Hämeenlinnassa 1700- ja 1800-luvulla eläneistä käsityöläisistä. Käsityöläisten koulutukseenj liittyneen kisällikiertelyn takia tietoja löytyy paljon myös sellaisista käsityöläisistä, jotka eivät asettuneet pysyvästi Hämeenlinnaan.Nykyisiltä Kansallisarkiston sivuilta en enää löydä edes toimipaikkojen esittelysivuja, joten lienee turha toivo, että jonnekin olisi lisätty tämäntapaista kuvausta, kun ennenkin oli vain mainintoja "luetteloista ja hakemistoista".
Numerossa 3/2016 on taas monipuolisia ja mielenkiintoisia juttuja. Pitäisiköhän osuustoiminta-aatteen kannattajien jälkeläisenä lähteä Hattulaan katsomaan Hannes Gebhardin ja Mikael Soinisen keskustelun muistokiveä?`
Pertti Jaanu oli vanhoista sanomalehdistä saanut perustiedot vävynsä esi-isä rikoksesta. Mutta jos vaan jaksaa yrittää käsinkirjoitettua ruotsinkieltä ymmärtää niin suosittelen SOO:n akteja lisälähteenä.
Numerossa 4/2017 Ulla Soinne selostaa Hattulan kassakirstun vaiheita ja kahta kirkonryöstöä. Paula Turkki oli löytänyt Parikkalan kastettujen luettelosta toukokuulta 1791 merkinnän esiäitinsä nelossynnytyksestä: "kolme poikaa ja yksi tytär. Heistä kaksi poikaa syntyi elävinä." Sattumalta monikkosynnytyksistä oli juuri FB:ssä kysymys ja kaivoin blogin syövereistä jutut
Jos mahdollisuus on, kannattaa paikallisiin kotiseutu- ja sukututkimuslehtiin aina kurkistaa. Kaikki jutut eivät ole verkossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti