Kuten eilen lupasin, otteita pääsiäislehdistä. Pääsiäis-munan kansikuvassa 1913 on niin hämäläisen näköinen mies, ettei yhtään yllätä, että lehti on Tampereelta.
Samassa numerossa oli tämäkin kuva
Myös vuoden 1913 Pääsiäislammas ilmestyi Tampereella. Kansikuvansa esittänee pääsiäisen viettoa.
Aivan toista oli tunnelma kuusi vuotta myöhemmin Helsingissä. Pääsiäispilalehdessä 1919 pakinoitiin tuolloin näin:
Tuota — — Jos vertailemme Helsinkiläisten pääsiäistä, minkälainen se oli ennen, ja minkälainen se on nyt, teemme nvtkavan havainnon. Ennen pääsiäiseksi ei voinut ostaa kaikkea hyvää mitä oli saatavissa. Nyt taasen ostettaisiin kaikkea hyvää jota ei ole saatavissa.
Kun helsinkiläinen nuori rouva saa pääsiäispäivällisen valmiiksi pöydälle, huudahtelee hän: "Voi! jos nyt olisi vielä sitä! sitä! sitä! sitä! sitä! ja sitä! sekä vielä sitä! Johon hänen miehensä vastaa lohduttavasti: "Älähän nyt eukkoseni ole huolissasi. Tuleehan ne herkut kohta ulkomailta.
Kun nyt kertomaan mitä herkkuja meillä on, täytyy meidän ensimmäisenä mainita enin nautittu ja ilman korttia jaettu herkkumme, joka on maultaan vain kahdenlainen. Hyvän tai pahan makuinen. Sekä näkyväiselle silmäile näkymätön. Niinkuin hienoilla ruokalajilla, on tällä herkulla myöskin hyvin monta nimeä. Toiset sanovat sitä jokapäiväisesti vaan: "Lupaukseksi." Mutta hienosti puhuen taas englantilaisten, tanskalaisten, ranskalaisten, amerikkalaisten, norjalaisten, sekä hyväksi ja varmaksi lupaukseksi.
Ne jotka ovat herkkuun jo kyllästyneet, sanovat sitä huonoksi, tyhjäksi ja Elintarvelautakunnan lupaukseksi. Ja tuomitsevat sen sarvipäisten kuumaan kaupunkiin syötäväksi. Me täällä toimituksessa pidämme vain maukkaista herkuista. Siksi emme ole ottaneetkaan sitä ruokalistallemme.
Toiseksi herkuksemme mainitsemme toiveen. Se on kyllä arvokkaampi herkku kuin edellinen, vaikka se käytännössä saa jotakuinkin samanlaisia nimityksiä. Yleensä me helsinkiläiset käytämme sitä runsaasti. Sitä käytetään tavallisesti pienissä annoksissa pöytään astuessa. Mutta suuremmissa pöydästä noustessa. Sen takia että pysyisi hyvä maku suussa, syödessä ja syömättä ollessa.
Kolmannessa herkussamme voimme käyttää jo käsiämme ja silmiämme. Tämä herkku on mainittava jälkiruokien joukkoon. Sitä saa nauttia silloin kun katselee monenlaisia elintarvekorttejansa, ja lukee niistä mitä kaikkea hyvää niillä pitäisi saada. Sitä nauttiessa käytetään kyllä suutakin, kaikenlaisten raamatussa löytyvien sanojen lausumiseen sekä elintarvelautakunnan moittimiseen. Viimeksimainitun osaa tahtoisimme me vähän lieventää, kun selitämme etteihän Elintarvelautakunnalla ole aikaa jakaa korttiannoksia, kun sillä on niin paljon hommaa kaikenlaisten, ilmoitus, uhkaus, oikeushaaste ja postikorttien laatimisessa ja lähettämisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti