Joogan ruotsalaiset juuret?

Kesän mediatarjonnasta kävi (taas) ilmi, että aidoksi, alkuperäiseksi ja perinteiseksi luulemansa on jotain ihan muuta. En pysynyt täysin kärryillä Paul Cobbin esitelmän The Arabian Nights: Medieval Fantasy and Modern Forgery käänteissä, mutta kuten otsikostakin käy ilmi, Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tavanomainen esitysmuoto ei ole "alkuperäinen". (Kuva tästä versiosta)

Mutta 1700-luvun (tai mikä olikaan) joustavat toimintatavat on helppo ymmärtää omassa ajassaan ja vanhoihin kirjoihin osaa (tai pitäisi osata) kohdistaa lähdekritiikkiä.

Sen sijaan (lähes tulkoon) omana elinaikana syntynyt (mahdollinen/todennäköinen) vääristymä on vaikeampi niellä. BBC:n radiodokumentti The Secret History of Yoga esitellään verkkosivulla kysymyksellä "ovatko nykyaikaiset joogatunnit enemmänkin skandinaavisen voimistelun kuin ikiaikaisen intialaisen filosofian tuotosta?"

Ohjelmasta selviää, että fyysiset harjoitteet tulivat merkittäväksi osaksi joogaa vasta 1920-luvulla. Tuolloin ruumiinkulttuuri oli suosiossa ympäri maailmaa ja erilaisia ohjelmia ja harjoitteita jaettiin ja lainattiin pitkin ja poikin. Tästä johtui se, että historioitsija Mark Singleton löysi ruotsalaisesta voimisteluohjeesta nykyisiä joogaharjoitteita. Miten lainaukset kulkivat ja nykyinen jooga muodostui on ohjelman mukaan viisivuotisen tutkimusprojektin selvitettävänä.

Joogan historiaa Suomessa tutkii Matti Rautaniemi. Juttunsa Saavatko vain hindut joogata? Antroblogissa.