tiistai 28. kesäkuuta 2016

Kävely 1680-luvun Helsingissä (2/4)

Käännyimme eilen Unioninkadulta Liisankadulle.

Pysähdy hetkeksi Snellmaninkadun kulmaan ja katso katua alas eli etelään.
Ensimmäinen poikkikatu vasemmalle on Vironkatu. Tämän kulmauksen paikkeilla Hämeentie kohtasi Hämeen tullin eli varsinaisen kaupungin rajan. Jos haluat, voit kuvitella risteykseen tullitarkastusta odottavat maalaiskärryt eli elintarvikekuljetuksen, mutta tullien tunnelmaan pääsemme perusteellisemmin kierroksella myöhemmin.

Pienen mutkan jälkeen Hämeentien loppu kulki nykyisen Snellmaninkadun kohdalla Kirkkokadun ja Hallituskadun välisen korttelin ja päättyi sitten torille. Reittimme tulee sinnekin myöhemmin, mutta jatka nyt Liisankadun päähän kunnes näet Tervasaaren.

Halutessasi voit käydä tutustumassa siihen kävellen. Tämä ei olisi ollut mahdollista 1600-luvun lopulla, jolloin puolet Liisanpuistikostakin oli veden alla.

Tervasaarta käytettiin 1600-luvulla nimensä mukaisesti tervan varastointiin. Saari oli paloherkälle tavaralle hyvä säilytyspaikka ja sieltä tynnyrit oli myös helppo saada lähteviin laivoihin. Moneen otteeseen tervan kauppaa säänneltiin ja yhteinen varasto oli osa valvontaa.

Meren ja tervan tuoksu lienee helppoa kuvitella ilmaan. Nykyinen Pohjoisranta oli veden alla 1600-luvun lopulla, mutta seuraa sitä siitä huolimatta. Rannan muoto on sama ja siinä missä nyt kävelet oli rivissä kymmeniä ranta-aittoja, joissa säilytettiin kauppatavaroita, tyhjiä säilytysastioita ja veneiden tarvekaluja. Ennen niiden kohdalle pääsyä sinun olisi menneisyyden Helsingissä pitänyt keplotella yli tulliaidan, joka määräyksiä noudattaen oli läpäistävissä vain tulliporteilla.

Pysähdy Meritullintorille, jonka nykyisessä nurkassa oli tuolloin kuivaa maata ja nyt syytä seisahtaa tärkeän kohteen vuoksi.

Missä Aleksanterinkatu nykyään loppuu alkoi Helsingin laivasilta, joka oli kaupungin ainoa satama. Vuonna 1683 sen todettiin olevan niin huonossa kunnossa, että käyttö vaati äärimmäistä varovaisuutta. Älä siis kuvittele eteesi kovin vankkaa laituria. Mutta voit hyvin ajatella siihen juuri kiinnitettävän Hollannista tullutta alusta, sillä yleensä kerran kesässä tällainen kaupunkiin saapui. Helsinkiläisillä ei 1680-luvulla ollut myytävänään kuin tervaa, mutta yhden vuoden tuontitavaroissa saattoi silti olla 26 kiloa pippuria, 30 kiloa inkivääriä, 550 kiloa tupakkaa, 136 kiloa kuivattuja viikunoita, luumuja ja rusinoita, 1400 pomeranssia eli hapanappelsiinia ja 550 sitruunaa .

Nämä kaikki eivät tulleet suoraan Hollannista vaan laituriin kiinnitettiin purjehduskauden aikana tietenkin myös laivoja, joilla oli tultu Tukholmasta tai Turusta, ja niitä, jotka olivat menossa Tallinnaan tai Viipuriin. Mutta kukaan ei mennyt Pietariin, sillä kaupunkia ei tällöin vielä ollut.

3 kommenttia:

Niko L. kirjoitti...

Olihan siellä Nevan suistossa tuolloinkin Nevanlinna. Kai sinnekin joskus joku laiva meni, vaikkei se mikään suuren suuri keskus tainnut ollakaan?

Nimetön kirjoitti...

Olisi aika paljon helpompi seurata, jos kuvat yhdistyisivät suoremmin tekstissä kuvattuun reittiin. Karttakin auttaisi. Muuten kiva.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Niko, Pietarin maninta oli lähinnä yritys saada aikaan ajan kuvaa.

Anonyymi, kuvat on otettu reitin pysähtymispaikoilla kohti ehdotettua katsontasuuntaa, joten en ymmärrä miten ne voisivat enemmän yhdistyä reittiin. Kartan askartelu kävi mielessä, mutta jäi tekemättä. Ensimmäistä kertaa yrittämässä tätä lajia.