Kävely 1680-luvun Helsingissä (4/4)

Jäimme eilen Senaatintorille kalman hajuun.

Jätä tämä ikävä ajatus ja kävele Aleksanterinkatua eteenpäin, kunnes Fabianinkadun ylityksen jälkeen huomaat jalkakäytävässä metallisen nauhan. Tämä on osa Tuula Närhisen teosta Kluuvinlahden fossiillit. Sen on tarkoitus muistuttaa Kluuvinlahdesta, joka vielä 1800-luvun alkupuolella ja tietenkin myös 1680-luvulla oli kaupungin vetistä todellisuutta. Vastaranta näkyi edessä nykyisen Kolmen sepän aukion kohdalla.

Lahden kiertämiseksi palaa Fabianinkadulle ja pysähdy kun pääset Pohjois-Esplanadille.

Vasemmalle päin katsoen näkisit 1680-luvulla kuivaa maata vain korttelin verran, sillä meri peitti nykyisen Kauppatorin matalana lahtena. Edessäsi horisontissa on Kasavuori, joka sai myöhemmin nimen tähtitorninsa mukaan, ja siitä oikealle Juhannusvuori, jonka päällä nykyään on Korkeavuorenkadun paloasema. Molemmat olivat asumattomia kuten myös ympäristönsä.

Lähempänä edessäsi - Runebergin patsaan puistoalueen ja Etelä-Esplanadin nurkassa - oli 1600-luvun lopussa Espoon tulli eli kaupungin raja kun lähdettiin kohti länttä tai tultiin sieltä. Jälleen voit kuvitella tullipuomille jonottavia kärryjä. Jos odotus oli venymässä pitkäksi, oli tulijoiden mahdollista poiketa kapakkaan, joka oli kätevästi tullin vieressä. Ajankulua tarjosivat myös joutilaat kaupunkilaiset, joilla oli tapana kerääntyä tullille, jossa oli mahdollisuus kuulla tulijoilta uutisia ja joskus nähdä erikoisempia matkalaisiakin.

Kohti Espoota kulkevan tien tarkka seuraaminen olisi hankalaa, joten jatka Pohjois-Esplanadia kohti Mannerheimintietä ja käänny sitten sille kohti pohjoista. Kluuvinlahti jatkuu lähellä tien oikeaa reunaa. Sen leveydestä saa käsityksen kun Musiikkitalon jälkeen Hakasalmen huvilan pihalta löytää paikan, jossa vastapäisten rakennuksien välistä näkyy ratapiha ja sen takaa Kaisaniemen kasvillisuus eli Kluuvinlahden vastaranta.

Menneisyyden lahti lainehtii Mannerheimintien vieressä kunnes se Finlandia-talon jälkeen kohtaa edelleen olemassa olevan Töölönlahden. Tänne asti riitti kaupunkilaisten peltotilkkuja ja niitä oli myös vastarannalla nykyisten Eläintarhan huviloiden paikkeilla.

Olemme nyt reitin lopussa. Toivottavasti se on tarjonnut elämyksiä ja uutta otetta Helsingin menneisyyteen.

Lähteet

Hakaniemen maastosta sivulla 42 Jenny Emilia Warosen kirjoituksessa Elämää Helsingissä 1800-luvulla (Narinkka 1991. 1992) ja Janne Saarikiven artikkelissa Helsingin nimistön vaiheita Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisussa Kaupunkinimistön historiaa. Lisäksi tarkasteltu nykyisen päälle asemoituja karttoja sivustolla Historical Helsinki.

Helsingin keskustan vuoden 1696/1707 kartta kirjan Helsinki. Historiallinen kaupunkikartasto (2009) sisäkannessa ja sivulla 12. Karta on asemoitu nykyiselle Teemu Mökkösen raportissa Helsinki - Helsingfors. Kaupunkiarkeologinen inventointi (2002, pdf)

Laivasillasta, residenssirakennuksesta ja Kasavuoresta, Juhannusvuoresta, Espoon tullin kievarista, kaupunkialueen ulkopuolella olevista pelloista sivuilta 322-332 Eino E. Suolahden osuudesta kirjassa Helsingin kaupungin historia I. (1950). Ranta-aittojen käytöstä turkulaisiin tuomiokirjakirjauksiin perustuva tiedonanto Veli Pekka Toropaiselta 15.6.2016.

Tervasaaresta ja tervakaupasta Seppo Aallon kirjassa Kruununkaupunki. Vironniemen Helsinki 1640-1721 (2015), esimerkiksi sivuilla 67-68, 348, 352. Samassa kirjassa tullien käytännöistä ja ympäristöstä sivuilla 320, 323-324. Kaupunkielämästä maaseudulta tulleen talonpojan näkökulmasta sivuilla 175-211 Lars Levanderin kirjassa Landsväg, Krog & Marknad (1976, alkup. 1935).

Helsingin vienti ja tuonti vuonna 1685 sivuilla 213- 215 kirjassa Bertil Boëthius & Eli F. Heckscher: Svenskt handelsstatistik 1637-1737 (1938)

Helsingin kirkon maalaukset mainittu sivuilla 38-39 kirjassa J. G. Sparwenfeld’s diary of a journey to Russia 1684-87 (2002). Ajan kirkkomaalauksista sivuilla 99-103 Hanna Pirisen tutkimuksessa Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa. Pitäjänkirkon sisustuksen muutokset reformaatiosta karoliinisen ajan loppuun (1527-1718) (Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 103, 1996)

Tuula Närhisen teoksen Kluuvinlahden fossiilit esittely sivustolla HAM - julkiset veistokset.