sunnuntai 9. elokuuta 2015

Kasvissyönnistä sekä muutakin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta

Jos mikä uusi aate ilmestyy ihmisten keskeen, niin pitävät he kyllä aina huolta sen pilaamisesta, joten aate saapi taistella kauvat ajat puhdistaakseen päältään sen pahan maineen, minkä tyhmät ihmiset ovat sille hankkineet. Samasta syystä on kasvien syöminenkin joutunut naurun alaiseksi ja ihmiset ikään kuin katsovat pitkään semmoisiin, jotka ovat tätä lajia "ehdottomasti raittiita".
Noin voisi kasvissyönnistä kirjoittaa vielä tänäänkin, mutta P. A.:n juttu Kun meidän piti ruveta kasvien syöjiksi julkaistiin Uudessa Kuvalehdessä 22/1896. Sille saisi taustaa lukemalla gradun
(Ruokailevan miehen kuva Velikullasta 24-25/1903)

Muita opinnäytteitä 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta
1930-luvulle päästyämme lopuksi kielihistoriaa:
Minkätähden Lasse kävelee tuntikaupalla Peltisen Maijan kanssa? Kalle kysyi sitä minulta.
- Onko Maija sinusta hoobo? kysyin asettuakseni nuoren polven kannalle.
Mutta unohdin kuinka nopeasti suomenkieli nykyään kehittyy.
- Hän on dille, sanoi Kalle.
Tet (eli Kirsti Bergroth): Suloisia aikaihmisiä (1936)

Ei kommentteja: