Tällä viikolla sain vihdoin käsiini artikkelikokoelman Fibula, Fabula, Fact. The Viking Age in Finland, jota olen hinkunut muutaman vuoden takaisesta seminaarista lähtien. Hinkumisesta huolimatta viiden sadan sivun akateemisuutta uhkuva kirja oli kotiini päästyä suuressa vaarassa päästä oitis osaksi lukemattomien kirjojen vuortani.
Olin toki hankintapäivänä silmäillyt pitkää ja perusteellista johdantoa, josta lähtökohtaisesti pitäisi lukeminen aloittaa. Vastarannan kiiskenä hyppäsin kuitenkin keskelle artikkeleja, joista Kalevalan päivän kunniaksi valitsin Joonas Aholan tekstin Kalevalaic Heroic Epic and the Viking Age in Finland.
Opin, että suomalaisen kansanperinteen suuret nimet ovat järjestään yhdistäneet eeppiset runot kuten Lemminkäisen ja Sammon viikinkiaikaan. Olihan niissä merta ja laivoja, ihan niin kuin viikingeilläkin.
Aholalla ei ole ajoituksesta edeltäjiensä kaltaista näkemystä. Hän argumentoi sekä runojen elementtien säilyvyyden puolesta että sitä vastaan. Termejä ja kirjallisuutta tuntematon lukija jäi ulalle. En myöskään osannut arvostaa Aholan omaa vertailevaa analyysiä sankarihahmossa islantilaisessa saagassa sekä suomalaisessa ja venäläisessä perinteessä.
Jäin ihmettelemään Viron puuttumista ja tekstissä vilahtanutta mainintaa yhteyksien katkeamisesta etelään. Pitänee tavata lisää tekstejä, jos haluaa ymmärtää enemmän? Tosin käsiin voi jäädä entistä enemmän kysymyksiä.
Kuvituksena Akseli Gallén-Kallelan piirros Pohjolan häistä kirjasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti