Simon ja Peder oli jo tuomittu Nyköpingissä varkaudesta Bredan kirkossa, jonne olivat päässeet sisään ikkunasta ryömimällä. Kirkosta he olivat saaneet saaliikseen 6 taalaria rahaa, hopeisen vyön, hopeisen tuopin ja neljä lusikkaa. Miehet olivat yrittäneet pyrkiä pohjoiseen, mutta jääneet kiinni väärennetystä matkapassista. Tavarat oli löydetty miesten hallusta, joten rikostutkinta oli yksinkertainen ja yksiselitteinen.
Jacob oli vankina Tukholmassa Stäketillä tekemästään kirkkovarkaudesta, jossa oli ottanut haltuunsa alttarivaatteen, tinapullon ja verhon. Nyt häntä syytettiin yhdessä Pederin kanssa keskikesällä tehdystä iskusta Österhanningen kirkkoon, josta oli hävinnyt 100 taalaria pieninä kolikkoina, 30 taalaria kuparirahana ja 70 luotia hopeaa. Hopean he olivat myyneet raumalaiselle porvarille ja jakaneet sitten saaliin keskenään. Peder lähetti osan vaimonsa ja kahden lapsensa mukana Suomeen.
Simon liittyi asiaan siten, että 8 päivää varkauden jälkeen hän oli tavannut Pederin Södermalmilla ja pyytänyt velan takaisin maksua. Peder vei Simonin peninkulman päähän Tukholmasta. Sinne, metsän mäkeen, hän oli haudannut rahojaan ja antoi Simonin pyytämän summan. Kun Simon oli kysynyt rahojen alkuperää oli Peder suoraan sanonut olleensa Jacobin kanssa Österhanningen kirkossa varkaissa. Rahaa olivat miehet ottaneet mukaansa niin paljon kuin jaksoivat kantaa.
Oikeus ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin tuomita kaikki kolme kuolemaan. Yhden pöytäkirjaversion mukaan Simonille tarjottiin pelkän korvan menetystä, jos hän ryhtyisi pyöveliksi. Mutta hovioikeuden päätöksessä 11.12.1623 Simonille määrättiin kuolemantuomion korvikkeeksi varastamansa tavaran arvon korvaus, sakkona sama summa kolminkertaisena sekä kirkonrangaistus. Todennäköisesti hän ei tähän pystynyt ja lienee sama kuin Turun "Quistala"n kylässä syntynyt vanki Simon Simonsson, joka 7.2.1629 ryhtyi "skarnfogde"ksi. Hän vannoi uskollisuuden valan kaupungille ja jos joskus karkaisi, tultaisiin mestaamaan.
Elämänsä sai siis säilyttää toisin kuin toverinsa. Milloin lienee Pederin vaimo kuullut miehensä kohtalosta ja saiko hän pitää varastetut lusikat omanaan?
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XVII 1628 (1998) s. 146-148, 291-292
Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XVIII 1629. (2000) s. 130
Kuva 1600-luvun skandinaavisesta riippulukosta Walters Art Museum, Wikimedia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti