Hiidenkiukaita ja merenrantaa

Jos internetin hakukoneeseen syöttää sanat Hiirijärvi ja hiidenkiuas, saa useammalta sivustolta (kuten esim. Harjavallan kaupungin matkailusivulta) tietää, että "Hiittenkiukaiden alueelle on opastettu muinaispolkureitti." Ei mitään tietoa reitin pituudesta tai alkupisteestä. Mitä niistä?

Pääsin neliökilometrin tarkkuudella kartalle Paikkatietoikkunan (*) avulla ja sain viikko sitten sunnuntaina rekrytoitua tällä tiedolla kuljettajan ja retkiseuralaisen. Toivorikkaasti ajattelin paikan päältä löytyvän parkkipaikka, opastekyltti ja polun pää.

(*) Jouduin turvautumaan Paikkatietoikkunaan, sillä olin hukannut osoitteeen http://fba.evvk.com/geo/kulttuuriymparisto . Sen palautti kyseisen päivän lopulla käyttööni Mikko Helminen via Twitter.

Päästyämme tähtäyksessä olleeseen risteykseen näimme viitat "Hiidenkiukaat" kahteen eri suuntaan. Valitsimme toisen ja hetken kuluttua takapenkillä istuja näki kivikasan ja sitten kuski uuden viitan törmän takaiselle tielle. Ei parkkipaikkaa. Ripaus tarvontaa kohti kivikasaa ja kauniista infokyltistä saimme lukea olevamme Kaunismäen muinaisjäännösalueella. Jossa oli m.m. tämä hiidenkiuas.

Kyltissä oli paljon muutakin tekstiä, mutta - aivan niinkuin monella muullakin arkeologisella retkellä - huomioni veivät kypsät mustikat. Eikä kyltin luku ole muutenkaan sama kuin oppaan kertoma. Vaikka olisi sama tekstikin.

Mutta silti piti yrittää uudelleen ja kääntyä toisen viitan osoittamaan suuntaan. Jatkoviitoitus vei Kuumonmäen  kookkaalle hiidenkiukaalle.

Kaikki viitat seurattu, mitään polkua ei näkynyt, joten oli aika vaihtaa kohdetta. Takapenkin matkustaja ilmoitti, ettei koskaan ollut nähnyt Litorinameren rantaa. Minä mielestäni olin, mutta päästyämme Hiittenharjun päälle, jouduin toteamaan, etten kylläkään tätä rantaa. Muistoissani oli laaja mukulakivi"pelto" ja täällä taas oli vedenpinnan pysähtymisvaiheessa muodostuneita rantavalleja ja kivisiä kaistaleita. Jälkimmäisestä harmaa esimerkki alla.