Lotta Backlund ei osaa arvostaa kulttuuriperinnön tallennusta:
"Mutta voj helvete. Nyt ne ovat oppineet käyttämään digikameraa ja videokameraa. Ne ovat oppineet lataamaan kuvat koneelle ja videopätkät digiboksiin. Ja eivätkö ne perhana kuvaa sitten serkun hillonpurkitusta kolmen vartin ajan, ja sitten pakota sinua katsomaan sitä. Alusta loppuun. Välillä he lyövät pausea, ja selostavat sinulle hilloamisprosessin. Siis sen jälkeen kun ovat selostaneet sinulle marjojenpoimisanekdootteja kuudelta vuosikymmeneltä."Kesakko ilmoitti olevansa Sukututkimuksen Hannu Hanhi.
Nollavaimo perheineen viihtyi Tampereen museoissa.
Riku Kauhanen kirjoitti arkistomatkastaan ja antoi vinkkejä asiakirjojen valokuvaukseen. Monipuolinen mies ahersi myös arkeologisen kaivauksen viimeistelyssä.
Mullan alta Rahoja, nuppineuloja ja kaikkea mahdollista sekä Erään keramiikanpalan tarina.
Mikko Huhtamies kirjoitti Kaunissaaren teknoutopiasta.
Pauska raportoi Raattentieltä.
Kungliga Biblioteketin Vardagstryck esitteli på svenska imettäjätarkistustoimistoon liittyvän painatteen ja Tukholman shakkikerhon, jonka yksi perustajajäsen oli suomalainen sekä in English symbolisia kuvia.
Jori luki Antti Tuurin Eerikinpojat.
(Jos kappalejaot ovat miten sattuu, pahoittelen. Kirjaston tietokone ja Blogger eivät ole sinut keskenään.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti