torstai 17. toukokuuta 2012

Lehtileikepinosta

En pääse yli Yhteishyvän  5/12 pikkujutusta. Miten voi olla 20-kymppinen eikä tietää isoäitinsä äidin "olemassaolosta"?

Samassa numerossa esiteltiin Vrouw Marian hylystä nostettuja esineitä ja puffattiin Merimuseon näyttelyä.

Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen kirjoitus (HS 4.5.2012) vapun lähihistoriasta toteaa m.m. että "Alun perin ensimmäinen toukokuuta tuli Yhdysvalloista: sillä päivämäärällä uusittiin palkollisten työsopimukset." Kun taas Suomessa palkolliset vaihtoivat paikkaa syksyn ja talven taitteessa. Mutta Vapulla on meilläkin ollut historiaa. Silloin vaihtui pappien virkavuosi ainakin 1600-luvulla ja samalla vuosisadalla kaupunkien virkamiehet nimitettiin Vapun kokouksessa seuraavaksi vuodeksi.

Hesarissa 4.5.2012 haastateltiin Ilona Korhosta, jonka Sibelius-akatemian taiteellinen tohtoritutkinto Tulin kuin tulikipuna  - Larin Parasken runolauluopissa tarkastettiin 4.5.2012. Tutkimuskohteestaan Korhonen sanoo "Tutustuin paremmin hänen tuotantoonsa ja henkilöhistoriaansa. Ymmärsin, että hän ei ollut mikään mökinakka, joka sattumalta löydettiin. Hän oli oikea taiteilija."

Tekniikka&Talous 4.5.2012 sisäksi pienen puffin Tekniikan museosta. "Uuden strategian mukaan tarkoituksena on, että vuonna 2017, Suomen täyttäessä 100 vuotta, tarjolla on täysin uudentyyppinen näyttely. Se esittelee elämyksellisesti Suomen tekniikan, teollisuuden ja tutkimuksen kehitystä." Toivoa sopii, että se esittelee elinntarvike- ja tekstiilitekniikan metallinkäsittelyn rinnalla.

Hesarissa 8.5.2012 kulttuurisivujen jutun ingressi kuului "Maakuntalaulut nostattivat ennen kotiseutuhenkeä, mutta nykyään niitä ei juuri muisteta." Leipätekstistä löytyy tieto, että "peruskoulujen opetussuunnitelmassa maakuntalaulut mainittiin 1970, mutta ei enää vuonna 1985." Suunnitelmallisesti on minulla siis laulatettu maakuntalauluja ala-asteella, mutta oikeasti osaan vain Satakuntalaisten laulun. Hämeen laulua laulettiin vaarin juhlissa ja eka säkeen jälkeen pääsin mukaan. Nälkämaan laulua on olen laulanut itsekseni, sillä se on hienoin.

Hesarissa 10.5.2012 esiteltiin neljäsluokkalaisille järjestettyä historiaretkeä. Senaatintorilla oli eletty vuotta 1905 ja tavattu Lucina Hagman ja työläistyttö Ida, jotka valmistautuivat osoittamaan mieltään naisten äänioikeuden puolesta. Linja-autossa oltiin vuodessa 1929 ja kohdattiin tomaatti. Vuonna 1940 koettiin ilmahälytys. Vaikutti mielenkiintoiselta konseptilta ja ainakin HS:n koekaniineille oli syntynyt pieniä oivalluksia.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samaa isoisoäiti-tuntemattomuutta olen minäkin ihmetellyt.
Olisikohan kyse perheistä, joissa ei ole oltu tekemisissä omaistensa kanssa?

Kaisa kirjoitti...

Ihan samaa Yhteishyvän juttua ihmettelin minä. Suoraan sanoen lukiessani ajattelin, että jos minä en olisi tiennyt tuollaisen sukulaisen olemassaolosta, olisin vaiennut asiasta visusti enkä ainakaan lehtien päällä ruvennut sitä levittelemään... :p

Pappien virkavuosi vaihtui vappuna vielä 1800-luvullakin. Laihian kirkkoherra oli loukkaantunut, kun seurakuntaan vappuna saapuessa häntä vastassa oli ollut lapsia lehmänkelloja kalkattaen - perinteinen vappurituaali, jolla ajettiin möröt pois. Pappi oli jopa saarnassa haukkunut törkeästi käyttäytyvän seurakunnan. Jumalanpalveluksen jälkeen oli joku seurakunnan miehistä sitten käynyt selittämässä, että on suurin mahdollinen kunnianosoitus, kun "kellottelevat" lapset tervehtivät tulijaa.

Velma kirjoitti...

Ei kaikki ihmiset ole sukurakkaita ja sukulaistensa kanssa tekemisissä. Mä en siis ihmettele tuntemattomuutta ollenkaan.

Kaisa kirjoitti...

Tekemisissä olemattomuutta en ihmettele, mutta kyllä kuvittelisi ihmisen tietävän isoäitinsä äidin elossa olemisesta...