Viime viikon lopulla Helsingissä ja muutamassa muussa Suomen kaupungissa oli käynnissä IHME-päivät. Ohjelmaa selatessani huomasin sunnuntain kohdalla keskustelun otsikolla Keräämisen iloa, arkiston armoilla ja merkkasin kalenteriin.
Tulin paikalle hieman liian aikaisin ja livahdettuani saliin sivuovesta katselin vartin verran Jonas Mekasin elokuvaa As I was moving ahead, occasionally I saw brief glimpses of beauty. Se näytti mielenkiintoiselta, kotielokuvien koosteelta. Valojen sytyttyä tarkistin tiedot ohjelmasta ja totesin kokonaiskeston olleen 5 tuntia. Vartti riitti ihan hyvin.
Keskustelu aloitettiin sarjalla yksinpuheluita. Ulkomaista sairastunutta puhujaa paikkasi Jan Kaila, joka puhui Christian Boltanskin taiteesta. Nimi ei yhdistynyt päässäni mihinkään, ennenkuin puheessa vilahti Sydänarkisto, joka kerää ääniä vakiokirjastossani 1.4. asti. Kailan esityksestä selvisi, että Boltanski on tehnyt muitakin "inventaarioita" tavalla, joka muistuttaa etnografista tutkimusta tai henkilöhistoriallista tutkimusta.
Peter von Bagh näytti alun elokuvasta, jonka hän oli vuonna 1982 koonnut kuvaamaan vuotta 1952 tuolloin kuvatuista filmeistä. Hän korosti sitä, että tällainen historian luominen onnistuu parhaiten "roskasta" ja vertasi tätä mikrohistoriaan kiepaten Andy Warholin ja Pentti Saarikosken kautta. Putosin jossain vaiheessa täydellisesti kärryiltä. Alkupuolen muistiinpanoista löytyy vielä von Baghin kommentit siitä, että (triviaali) elokuva on "kirjallisuuteen verrattuna objektiivista" "kuin vanhat esineet". Sanoisin, että lähdekritiikkiä ei parane unohtaa minkään materiaalin kohdalla.
Sirpa Kähkösen osion otsikko oli "Poltetut arkistot - hehkuvat muistot". Poltetut arkistot olivat isoisänsä paperit ja muistot ilmeisesti hehkuivat Kähkösen Pietarin kuvissa, joiden kautta hän kertoi isoisästään. En ymmärtänyt pointtia, mutta kiva, että joku pääsee esittämään sukututkimustaan isolle yleisölle.
Viimeinen puhuja oli filosofi ja psykoanalyytikko Jussi Koskivirta. Hän puhui ihmisen suhteesta esineisiin ja keräilyyn. Laaja aihe käsiteltäväksi puolessa tunnissa ja olisin mielummin kuunnellut laajan katsauksen sijaan jostain kohdasta syvällisempää ajatusta. Esimerkiksi esineiden ja muistojen suhteesta, siitä miten esineet tarjoavat "ajallisen kokemuksen jatkuvuuden". Vai oliko se kuitenkin "ajallisen jatkuvuuden kokemus"?
Lopuksi olisi ollut vielä se keskustelu, mutta päätin lähteä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti