Ihmeyrtit

Kesäkuussa 1772 suomalainen toi lastin polttopuita Tukholmaan. Vahdissa olleet sotilaat päättivät petkuttaa lastin mieheltä. Ensin oli saatava aikaan välikohtaus, joten yksi sotilaista alkoi haukkua suomalaista minkä ehti. Suomalainen teeskenteli, ettei ymmärtänyt ruotsinkielisestä puheesta sanaakaan, ja otti tilanteen täysin rauhallisesti. Sanoi kuitenkin omalla kielellään, että sotilaan sietäisi olla hiljaa tai pian olisi kumminkin hiljaa. Elekielellä asia tuli sotilaalle selväksi ja tämä alkoi vielä reippaamman sättimisen.

Suomalainen teeskenteli anteeksipyytävää ja nöyrällä äänellä rauhoitteli sotilasta. Samalla hän otti pussistaan yrttejä ja päästyään oikealle etäisyydelle pikaisella liikkeellä hieroi ne sotilaan leukaan ja suuhun. Tovereiden hämmästykseksi ja kauhuksi sotilaasta tuli saman tien mykkä.

Asia vietiin oikeuteen, jossa suomalainen sanoi hallussaan olevan yrtin, jolla aikaisempi vaikutus voitiin kääntää puolessa minuutissa. Tämän hän todisti käytännössä. Ruotsin tiedeakatemia tarjosi hänelle tiedoistaan 250 taaleria, mutta suomalainen ei kertonut mitään.

Tämä tarina löytyi otsikolla Wonderful herbs tammikuun 1817 lehdestä The Theatrical Inquisitor ja oli julkaistu aiemmin myös vuonna 1773 julkaistussa kokoelmassa Essays from The batchelor, in prose and verse, josta poimittu ajanmukainen mieshenkilö kuvitukseksi. Viittaus oikeustapaukseen jättää käsitykseen, että jutun todenmukaisuus olisi tarkistettavissa Tukholman kaupungin oikeuspöytäkirjoista.