En ymmärrä amatöörivalokuvaajat vs. ammattilaiset -kinastelua. Sama kuin riitelisi oma auto vs. kaverin kyyti vs. taksilla meno.Koska en ole aina kokenut taksissa istumista ammattilaisen kyydissä olemiseksi, tuosta heräsi mieleen monia ajatuksia. Ennen kuin ehdin niitä purkaa sanoiksi linkitti J V Aleksis Salusjärven mielenkiintoiseen blogitekstiin. Runeberg-palkinnon yhteydessä oli lähdetty määrittelemään "oikeaa runokirjaa" "oikean kustantajan kautta". En tunne mainittuja rajatapauksia, mutta muistan Vesa Haapalan kommentit saman kirjallisuudenlajin yhteydessä. Oikeaa runoutta on oikean kustantajan kansiin sidottu (riittääköhän nitominen?) ja palvelukustanteet, omakustanteet ja verkkojulkaisu kuuluvat toiseen kastiin.
Heräsi twitter-keskustelu, johon en ehtinyt mukaan. Kielipoliisin eli Riitta Suomisen kysymykseen "Hyvä kysymys: mikä on julkaistu teos?" vastasi Joonas Mäkinen "Kun tekijä/julkaisija päättää, että nyt teos on saatavilla? (Tiettyyn hintaa tietyssä muodossa tietylle väestölle.)" ja jatkoi myöhemmin ajatustaan toteamalla "Julkaisemisen käsitteen pitäisi olla riippumaton teoksen tyypistä."
J V lähti toiseen suuntaan kirjoittaen "Haettu (ja myönnetty) ISBN on tietysti yksi peruskriteeri. Kaupallisuutta näyttää peräävän Kirjailijaliitto." "Tuo näkökulmahan onkin esim. Kansalliskirjastolla (kokoelmaan otetaan ISBN:n/ISSN:n alaiset teokset ja julkaisut)." Jessica Parland-von Essenin välihuomautukseen " julkaiseminen taitaa olla subjuktiivinen käsite nykyään :)" tuli kuittaus "Kustannustoimittajana täytyy sanoa, että kustantamojen kantilta käsite ei ehkä niinkään ole muuttunut. Niiden ulkopuolella - kyllä."
Vesa Linja-aho: "Tietokirjailijat ovat moderneja, myös pdf ja omakustanne kelpaavat." J V : "Tottahan me moderneja ollaan :D (Juu kyse kai oli yhdistyksestä, mutta ollaan me muutenkin moderneja!)" Linja-aho: "Jo nimi TIETOkirjailija kertoo, että olet fiksu :-)."
Jessica lähti lopuksi tavanomaiseen tapaansa tavoittelemaan suurempia kuvioita ja esitti erillisen kysymyksen "Is publishing today best defined simply by "letting an idea go"?" Jos ajattelee historiallisesti tai kielitieteellisesti, niin publish on tarkoittanut julkiseksi tekemistä ja samaa makua on suomenkielen sanassa julkaista.
Jälleen kerran rajoille koetaan olevan tarvetta, mutta niiden vetäminen koetaan haastavaksi.
(*) Omakustanteista olen täällä kirjoittanut tammikuussa 2011 tässä ja tässä sekä tammikuussa 2010.
2 kommenttia:
Minä määrittelisin julkaisemisen siten, että julkaistu teos = teos, joka on (asiantuntevan tutkijan, toimittajan tms.) kohtuuvaivalla löydettävissä vielä 50 vuoden päästäkin.
Esimerkiksi Suomi24:lle kirjoittamani kommentti ei ole Julkaistu isolla jiillä, Hesarin yleisönosastossa julkaistu taas on (löytyy HS:n arkistosta).
Kirjoittamani kurssin opetusmoniste on julkaistu, jos oppilaitoksen kirjastolla on tapana säilöä vanhat opetusmonisteet.
(Tekijänoikeuslain mukaan julkaiseminen on määritelty väljemmin, mutta tämä siis oma määritelmäni.)
Kuvittelisin, kuin sanan taitaja asettelisin. Niin oikeudellisesti, lakiteitse sekä asetuksellisesti. Oikein on rehellisesti, ilman omanvoitonpyyntiä ja vailla pohjatonta ahneutta. Käytäntö oikeudesta, taas pohjautuu demokratiassa niihin korkeimmanhallinto-oikeuden päätöksiin, jotka ovat yleisesti hyväksyttävissä oikeudellisesti. Tuomiolauseista demokratian tuntee...jos niitä ei ole, vallitsee diktatuuri! Scandinaavisesti ajatellen...Suomalaisuus on salattu asia, joten miksi vihata uhkaa...joka kohdistuu salaliittoon! Toisaalta "oikea" juridisesti kulminoituu poliisivaltiollisesti yksilönvapauden riistoon kuin tutkinnallisesti ei ole näyttöä murhasta, vaikka "salarakas" poliisikunnan nimissä yritti todistaa. Alioikeuksien päätökset, eivät ole demokratiaa...harvainvallan oikeudelliset loppupäätelmät muokkaavat "demokratian" oikeuslopputulemia!
Lähetä kommentti