Sodan historia ja tulevaisuus HSS217E/HYL252C, HY Avoin yliopisto

Kiitos luentokalvojen muutamien kuvien pysyin joten kuten mukana sisällössä. Sodankäynnin neliuloitteisuus kun on aivojeni suorituskyvyn äärilaidalla. Kaikki ei ollut outoa, mieleen hyppi lukuisia puolittaisia muistikuvia. Kun puhuttiin keihäsmiesten kyvystä torjua ratsuväen hyökkäys, muistista pulpahti pinnalle Braveheartin kohtaus. Onneksi luennoistija demonstroi (ilman keihästä), että juuri siitä oli kyse. Ei tarvinnut kysyä tyhmiä.
Käytin sen kiintiön nimittäin tauolla, kun katsoin tarpeelliseksi kutsua viikingeille danegeldin maksaneita englantilaisia idiooteiksi ja kysyin onko kukaan muu ollut yhtä typerä. Siis kerännyt rahaa väkivallan uhalla. Siis vaikka veroja... Molemmat luennoitsijat hyvin ystävällisesti totesivat moista tapahtuneen vähän kaikkina aikoina ja joka puolella. Minulla ei ole muuta puolustusta aivopierulleni kuin että jokaisessa nuorisoleffassa nössöltä lounasrahat vievä tyyppi laitetaan ojennukseen. Mennyt selkärankaan ainoana järkevänä toimintamallina.
Eli taas opin jotain.
2 kommenttia:
Braveheartissa oli anakronismi poikineen, mutta tuo jalkaväkitaktiikan "keksiminen" oli kyllä hyvä oivallus. Ei keihäin aseistetun ratsuväen pysäyttämiseen tarvita kuin vielä pitemmät keihäät - niin, ja kurinalaisia ja koulutettuja miehiä niitä pitelemään... :-)
Skottien keihäsmuodostelman näyttää wikipedia tuntevan nimellä sheltron.
Niille, joille danegeld ei ole tuttu, perusteet selviävät Horrible histories -pätkästä.
Lähetä kommentti