Vähän yritystä

Amerikkalainen Ancestry. com on kaupallinen sivusto ja mainoksissaan yrittää tietenkin saada sukututkimuksen vaikuttamaan helpolta ja hauskalta kuin tanssi. Pari nimeä laatikoihin ja värisevät vihreät lehdet vievät sitten eteenpäin. Randy Seaver kirjoitti tästä mainion katsauksen Ancestry.com: "You don't even have to know what you're looking for..." Parts 1, 2 & 3. Hän sai kokeessaan kyllä tuloksia aikaiseksi, mutta kokeneena sukututkijana tunnisti monta koloa, johon aloittelija olisi langennut. Sekä tietenkin tiesi, että kun lehdet lakkasivat värisemisen, jäljellä oli vielä monta lähdettä sivuston ulkopuolella.

(Ancestryn TV-mainoksia voi ihmetellä YouTubessa: Värisevät lehdet Amerikassa, lyhyempi versio, Australiassa huumorin kera, toiseenkin kertaan. YouTubesta löytyy myös parodia Ancestry.com? You might want to think twice!)

Suomessa lähteistö on aivan erilainen ja ainoa "sukututkimusautomaati" on Hiski. Oiva apu, mutta ei sukututkimuksen alku eikä loppu. Mistä sain&annoin muistutuksen aiheesta viimeksi viime viikolla, kun herppasin (aivan turhaan) SukuForumilla kirjoittaneelle, joka ei 1860-luvulla syntyneitä esivanhempiaan ollut Hiskistä löytänyt ja oli täysin tiedoton jatkoväylistä. Argh... kuin istuisi autoon, syöttäisi navigaattoriin osoitteen ja ihmettelisi kun mitään ei tapahtuisi.

Kyseinen henkilö oli kuitenkin sentään yrittänyt tehdä jotain (hankkinut virkatodistuksen, kokeillut Hiskiä), joten innostuin hakemaan 3/4 kasteista SSHY:n sivuilta ja toinen auttaja löysi neljännen. Kysyjä kiitti kauniisti ja toivottavasti innostuu jatkamaan harrastustaan.

Toisenlainen tiedustelijakin on ollut viime viikkoina SukuForumilla liikkeellä. Hän on ripeään tahtiin avannut viestiketjuja, joissa kysymyksenä "Haen heidän sukua,vanhempia ,sisaruksia ja lapsia??" Tällaisiahan on liikkeellä paljon. Toisinaan löytyy toinen tutkija, joka jakaa valmista tietoa (harvemmin lähdeviitteillä varustettuna). Joskus innokas harrastaja tekee työn kysyjän puolesta verkkolähtein tai jopa arkistokäynnein. Mutta minä ja muutama muu kannatamme lähteiden pariin johdatusta. Niinpä tämä massaviestijä oli viikonloppuna saanut yhteen kysymykseensä vastaukseksi linkin rippikirjan sivulle. Tämä ei kysyjälle kelvannut, vaan hän useampaan kertaan totesi, ettei rippikirjoja pysty mielestään lukemaan eikä ole kykenevä oppimaan. Useampi kokenut sukututkija kirjoitti sitten uskomattoman ystävällisesti, että pitää vaan yrittää:

Mutta pikkuhiljaa. Ja kun asioita voi tutkiskella omaan tahtiin eikä tarvitse edetä muuten kuin oman aikataulun mukaan, niin uskon kyllä, että jos sinulla tahtoa riittää ja itse vaan haluat, niin osaat kyllä.

Vaikka en itse olisi näin nätisti osannut kirjoittaa, niin kannatan ajatusta. Ja yritän säännöllisin väliajoin palauttaa sen mieleeni. Esimerkiksi nyt kun työlistalla on 1550-luvun sotilastilit...