Jaakko Matinpoika esitti vuoden 1699 syyskäräjillä anomuksen ottaakseen viljelykseen autioituneen Hasson tilan Kosken kylässä Loimaalla. Hasso oli 2/3 manttaalin kruununtila ja Jaakko isännöi jo 1 2/3 manttaalin Vällärin perintörusthollia useamman kilometrin päässä. Mitäs järkeä tässä on?
Totuus oli, että Jaakko oli velkaantunut. Jättämällä Vällärin langolleen Olavi Klemetinpojalle, Jaakko pelasti sukupolvien ajan suvussa kulkeneen tilan velkojiltaan.
(Tiedot Sami Männistön artikkelista Autiotila – Murhenäytelmä vai maattoman mahdollisuus. Kirjassa Ympäristohistorian monet kasvot. Turun yliopiston Historian laitoksen julkaisuja 62. 2002)
Että tällaistakin voi piillä SAY:n vaihtuvien isäntien nimien takana. Loimaan SAY ajankohdalta löytyy otsikolla Loimijoki 1694 - 1713. Autioitunut Hasso ja Jaakon saapuminen sivulla 83 ja selityksetön häviäminen sivulla 105. Jos muistaisi ulkoa missä tuomiokunnassa Loimaa on, voisi Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta metsästää vielä tuomiokirjan otteenkin? Jäi vaan artikkelia lukiessa lähdeviite muistiin merkitsemättä.
Eli tilat eivät aina siirtyneet isältä pojalta. Mekanismien suhteellista yleisyyttä käsittelevään artikkeliin törmäsin kirjassa ... och fram träder landsbygdens människor... Studier i nordisk och småländsk historia.... Eino Jutikkala oli tarkastellut muutaman pitäjän isäntäluetteloita ja vetänyt keskimääräisistä isännyysajoista johtopäätöksiä. Mielenkiintoinen lähestymistapa, mutta luotettavuustekniikan puolelta olisi löytynyt parempiakin analyysimenetelmiä tällaiseen tarkoitukseen. Historiantutkijoille ei taideta tilastomatematiikkaa ja matemaattista mallintamista montaa kurssia opettaa?
1 kommentti:
Mielenkiintoista! Taisi olla Ylä-Satakuntaa Loimaa vuonna 1699. Ei, en muista ulkoa :)
Lähetä kommentti