Ensimmäiseksi huomioni oli kiinnittänyt saksalaista muistuttava kypärä. Ajatus Ruotsi-Norja unionin rauhanomaisen hajoamisen 50v muistamisesta tällä teoksella tuntui kaukaa haetulta. Sunnuntain rauhallisessa tunnelmassa rauhoituin ja luin tekstejä tarkemmin. Kyseinen ratkaisu oli neuvoteltu Karlstadissa, joten muistopaikka oli oikea. Taiteellisesta ratkaisusta olen edelleen eri mieltä.Päivän pääpointti oli ajaa ennen laivan lähtöä takaisin Tukholmaan, joten teimme vain kaksi pysäystä. Ensimmäinen näistä oli Glanshammarin kirkko, jonka 1500-luvun lopussa maalatuista kuvista bongasin OÅ-kuvituspotentiaalia. Lisäksi ihailin kolmatta kertaa (aiemmat: Varnhem, Husaby) 1600-lukulaista pariskunnan hautakiveä, jokaisessa vaatteet lähes identtiset.
Koko retken viimeinen kohde oli Gripsholmin linna. Aivan ihana/upea! Olisi ansainnut enemmän aikaa ja energiaa. Meidän ryhmämme ei saanut kuvata linnan sisällä, mutta amerikkalaisen Martha Stewartin blogista löytyy sieltäkin kuvia.Kolmas Ruotsin suurista järvistä, viimeinen linna, jonka pihalla viimeinen komea riimukivi. Tähän oli hyvä lopettaa. Aurinkokin vihdoinkin paistoi.
2 kommenttia:
Sinäkin kävit Gripsholmissa! Minäkin kävin koulun puitteissa siellä huhti-toukokuun vaihteessa. Ja kuvasin tuon saman riimukiven ;P Uskomattoman upea paikka. Kuten koko Mariefred.
Reissulla törmäsin vielä moneen riimukiveen. Yhden bongasin Strängnäsin tuomiokirkon seinästä.
Jossain reissumme kirkossa (taisi olla tämä sunnuntainen) oli riimukivi sakastin kynnyksenä. Lasilla peitettynä.
Lähetä kommentti