Ingerdin ruotsalainen aviomies oli nimeltään Folke, lisänimeltään den tjocke. Hänet muistetaan etevänä herrasmiehenä, jolla oli kaksi poikaa. Toinen pojista oli Bengt, joka sai lisänimen snivil. Perheen uskotaan asuneen Itä-Götanmaalla, jossa tuolloin alkoi nousta kivikirkkoja yhteen jos toiseenkin seurakuntaan.
Kristinusko vahvisti kuninkaan valtaa. Ruotsi oli kuitenkin 1100-luvulla edelleen maakuntien yhteenliittymä, jossa mahtavimmat miehet kilpailivat vallasta keskenään. Aikansa mahtavinta vallanhaltijaa voidaan kutsua kuninkaaksi, vaikka hänellä ei ollutkaan koko kilpailijoiden aluetta hallussaan. Bengt jälkeläisineen onnistui harvinaisen hyvin pitämään asemansa hallitsijoiden lähellä, vaikka kuninkuus vaihtuikin usein kahden kilpailevan perheen välillä. Bengtin pojasta, Birger brosasta, joka oli sukua molemmille kuningasperheille, tuli jaarli eli kuninkaan lähin mies vuonna 1174. Hänen kuoltuaan vuonna 1202, jaarlina toimi kaksi hänen poikaansa.
Vuonna 1219 jaarlin tehtävän sai heidän setänsä, Bengtin poika Karl den döve. Kuninkaana oli tuolloin hänen veljensä Birger brosan tyttärenpoika. Karl mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1185, eli hän oli syntynyt luultavasti viimeistään 1160-luvun alussa. Jaarlina hän lähti vuonna 1220 sotaretkelle Viron länsirannalle mukanaan myös veljenpoikansa Karl, joka oli Linköpingin piispa. Molemmat kuolivat, Karl den döve Lealissa elokuun alussa 1220. Leal sijaitsee Haapsalusta etelään, Lihulassa.Karl den döven sinetti on esillä Tukholmassa Historiska museumissa. Sen kuva-aiheena on, kuten jaarlin sinetille kuuluu, hurjasti ratsastava kypäräpäinen mies miekka koholla. [Päivitys, ei ole enää samalla tavalla esillä kuin oli yhdellä käynnilläni.]
Karl ei ehkä ehtinyt nähdä poikaansa ollenkaan, sillä Karl Karlssonin on arvioitu syntyneen joko 1220 tai alkuvuodesta 1221. Karl esiintyy eräässä asiakirjassa tittelillä ”dominus” eli kuului (luonnollisesti) myös yhteiskunnan korkeimpiin kerroksiin.
Hänen veljensä Ulf fase oli jaarlina 1230-luvulta 1240-luvun loppuun ja tämän jälkeen jaarliksi nousi veljesten serkku Birger Magnusson. Birger jäi Ruotsin viimeiseksi jaarliksi ja muistetaan nimellä Birger jaarli. Hän junaili poikansa Valdemarin kuninkaaksi vuonna 1250.
5 kommenttia:
Sukulaisia kun ainakin Birgerin kautta ollaan, ja epävirallisesti Kaarle suuren, ja vielä epävirallisemmin keisari Augustuksen kautta myös, mietippä kuinka valtavasti B:llä täytyy olla jälkeläisiä! Useimmat meistä pääsevät tiettyihin pappis- tai sotilassukuihin esivanhempiensa luettelossa, ja sitä kautta sitten näihin vanhoihin. Tai Charlemagnen jälkeläisiä! Tuon hepun jälkeläisillä oli moninkertainen todennäköisyys päästä jatkamaan sukuaan verrattuna samanaikaiseen maamies X:ään. On ehkä varsin normaalia olla noiden suurmiesten jälkeläinen? Kunpa jostain yliluonnollisesta lähteestä saisi kaikkien nykyihmisten perimät tietoon, toteaisi kaikki fataalit pullonkaulat, niin voisimme melkein kaikki olla sukulaisia! :)
Birgerin DNA:tahan on nyt tutkittu (linkki uutiseen oli Ruotsin matkarapsassani) ja mielessäni kävi, että sen perusteella tehtyyn testiin voisi olla laaja mielenkiinto molemmilla puolilla lahtea.
Kaarle suuren jätin muuten kyseisestä kirjasta pois, yhteydet olivat niin epävarmoja. Mutta aloitin - tietenkin - Gorm vanhasta ja Harald siniparrasta, joita arvostan vielä enemmän (potentiaalisina) esi-isinä. Kunnon pakanallista viikinkiverta. Joku päivä täytyy päästä Jellingeen tarkistamaan heidän riimukivensä.
Tässä yksi juttuni aiheesta. Tiedän että siinä on virheitä jo ennen Birgeriä, mutta jo otsikossa varoitan ottamasta liian tosissaan, ennemminkin med en nypa salt:
http://www.sci.fi/~s151036j/rydman/carolus.htm
Tuosta läntisestä tiestäsi totesin kirjassani "Knudin leski Adéle lähti kotimaisemiinsa Knudin pojan kanssa. Kaksi Knudin tytärtä päätyi Ruotsiin, jossa Ingerd aikanaan meni naimisiin paikallisen mahtimiehen kanssa. Vähäiset lähteet eivät anna varmuutta siitä oliko Adéle tyttöjen äiti tai jos oli mikä olisi johtanut tällaiseen teiden erkanemiseen. Knud oli jonkinlaisessa miehen iässä jo Englantiin lähtiessään vuonna 1069, joten hänellä on hyvin voinut olla toinen vaimo tai uskonnollisuudestaan huolimatta jalkavaimo. Asiaa tarkemmin miettinyt tutkija ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että Adéle oli tyttöjen äiti. Tämä lohdutukseksi meille kaikille, joille tämä sukulaisuus on ainoa tapa saada Kaarle suuri esi-isäkseen. "
Aiheesta kiinnostuneille lähdeviitteeksi
Jarl Gallén: Knut den helige och Adela av Flandern. Europeiska kontakter och genealogiska konsekvenser. Kirjassa Studier i äldre historia tillägnade Herman Schük 5.4.1985. s. 49-66
Lähetä kommentti