Tapio Onnela linkitti viime viikkoisen blogitekstini Agricola-keskustelupalstalle otsikolla Historian harrastaminen vs. ammattilaisuus. Ripaus keskustelua syntyi, mutta käsitteet hakevat edelleen muotoaan.
Ja olivat jakautumassa. Nimimerkki skrjabin kirjoitti "Tai no, pitäisikö sitten tehdä ero amatöörien, siis ei akateemista historia-alan koulutusta omaavien, mutta kuitenkin asialle runsaasti aikaa uhraavien, jotka ovat kenties jopa ammatikseen asialle omistautuneita ja todellisten harrastelijoiden välillä jotka perehtyvät asiaan vain vapaa-ajallaan ja suhteellisen satunnaisesti?"
Samaa haettiin tavallaan, kun keskustelussa ammattilaisuuden rinnalla alettiin puhumaan asiantuntijuudesta. Nimimerkki jsn kirjoitti "Asiantuntijuus (lue: tutkinnot ja oppiarvot) herättää Suomessa kunnioitusta ja luo virheellisen käsityksen, että asiantuntija voisi tietää jostakin aiheesta aivan kaiken mahdollisen." Tämän jälkeen nimimerkki Vetehinen totesi "Epäilen että asiantuntijuudeksi ajatellaan sitä, että on akateeminen tutkinto. Tutkinto esimerkiksi historiasta ei kai tee asiantuntijaksi juuri millään historian alueella lukuun ottamatta ehkä lopputyön aiheitta."
Nimimerkki Emma-Liisa aloitti lauseella (Luonnollisesti "ammattilaisten" ja "amatöörien" välillä on noin ryhminä eroja.), josta olen eri mieltä, varsinkin kun keskustelu ei raja-aitoja onnistunut määrittelemään. Sen sijaan jatko kappaleesta on (itsestäänselvää?) asiaa: "Pitäisikin muistaa, että vaikka henkilön lähtökohta on jommassakummassa ryhmässä, loppujen lopuksi tulos ratkaisee. Ammatilainen saattaa tehdä huonon tutkimuksen ja (muodollisesti) amatööri hyvän."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti