Itse en ole Kiinassa käynyt, mutta kuulemma paikalliset syövät yhteisistä astioista ja länsimaalaiset kokevat tämän kovin outona. Kuitenkin vielä noin sata vuotta sitten ympäri Suomea oli tapana syödä yhdestä padasta puuroa tai perunapuuroa. Kyse ei ollut astioiden puutteesta vaan vanhasta tavasta.
Padalle oli vähän erilaisia alustoja ja toisinaan syöminen tapahtui lattian rajassa pienellä jakkaroilla tai polvillaan istuen. Aikojen ja tapojen muuttuessa aikuiset siirtyivät pöytään, mutta lapset saattoivat jäädä padan ympärille.
Sieltä he pääsivät pöytään, kun ”lakkasivat massuttamasta ja röpöttämästä”. Perustelu käytännölle saattoi kuulua ”Kakarien on nok räkäne ja se viä toiste ruokhalu ja sen tähre Kakara saava syär Äiti kans Patapenkil”. Kautta maan on kuitenkin myös tietoja siitä, että lapset söivät aikuisten kanssa.
(Referoitu Maija-Liisa Heikinmäen artikkelista Arkaistisia piirteitä suomalaisessa asumisessa kirjassa Kansa Kuvastimessa. Etnisyys ja identiteetti. Tietolipas 114. 1989)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti