Vaihtuva näyttely The business of prints muodostui ilmaisesta annista parhaimmaksi. Kun olen taustoista mitään ymmärtämättä painokuvia digitoituna paljon katsonut. Fyysisinä esineinä niissä oli (tietenkin?) toinen tuntu. Kun näki koon, jonka eroja heti alkuun tuotiin esille.
Muuta opittua. Kuin kertauksena Ruotsista kuululle esitykselle pariin otteeseen tuotiin esiin, että kuviin ei voi luottaa. Esimerkiksi kun uudesta mannermaalta tulevasta kuningattaresta ei vielä ollut kuvaa, kaivettiin varastosta käyttämättä jäänyt, modattiin kampausta ja lisättiin teksti. Ja ei kun myyntiin.
Yhdessä osassa näyttelyä esitetiin erikoisempia ja käytännöllisempiä painotuotteita. Painamalla oli 1500-luvun lopulla tehty kaiverrusta halvemmin aurinkokelloja, painamalla kuviot paperille ja liimaamalla ne ohuelle puunpalalle. Samalta ajalta oli ilmeisesti puurasioiden koristeluun tarkoitettuja kuvia, mistä tuli tietenkin mieleen Ruotsin kistebrevit. Ajan realistinen pupu puolestaan oli kai tarkoitettu tarkkuusammuntaan.
Tietenkin selostettiin tarkkaan painokuvien tekniikkaa ja esimerkit näyttivät selvästi, miten painolevyt kuluivat ja myöhemmät painatteet olivat huonompia kuin ensimmäiset. Mutta koska kyse oli liiketoiminnasta kuvia kai painettiin niin kauan kuin niistä sai jotain tolkkua. Näyttelytekstien mukaan mahdollisten tekstitysten kieli valittiin markkinoiden maksimoimiseksi eli usein käytettiin latinaa. Nykykieliä puolestaan saattoi olla pari rinnakkain. Kiistatta siis pyrittiin ja päästiinkin kansainvälisyyteen.
Painotuotteiden myynnistä oli kaksi kuvaa ja olisi todella kiva tietää onko Suomessa nähty vastaavaa. Vasemmalla painotuotteet on kiinnitetty sauvaan , jonka ympärille kiedottuna ne kulkevat kätevästi. Oikealla arkkiveisun kauppias vetää showta ja apurinsa (vaimonsa?) myy printtejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti