maanantai 13. toukokuuta 2013

Kierros Hämeen linnassa

Sain helatorstaiksi lounaskutsun Hämeenlinnaan ja päätin samoilla matkakustannuksilla paikata museosivistystäni. Eli suuntasin bussiasemalta Hämeen linnaan. Osia olin käynyt kurkkimassa toissa kesäisen seminaarin yhteydessä, mutta nyt oli tarkoitus tutustua sillä hartaudella, jonka aikatauluni salli.

Sain lipputiskiltä perusteellisen oloiset neuvot ja uskallauduin linnaan sisälle muutamaa minuuttia ennen virallista aukiolon alkua. Kohdatessani sitten sisäpihalla suljetut ovet luulin, että ne odottivat vielä avaajaansa. Tavallaan: ellen olisi uskaltautunut koskemaan kahvoihin, käyntini olisi loppunut lyhyeen. (Myöhemmin selvisi, että ovien piti olla kiinni, etteivät linnut lennä sisälle.)

Logistisista ongelmista selvittyäni kiersin suurella hartaudella kaksi kerrosta linnansaleja, joissa oli esillä erittäin säästeliäästi tekstiä, joka keskittyi huoneen arkkitehtooniseen historiaan. Pyörittelin päätäni ja ihmettelin: missä oli linnan historia?
Odotin löytäväni sen kolmannen kerroksen näyttelystä, mutta en. Rakennevalokuvien lisäksi esillä oli ajoitettuja rahalöytöjä ja neljä vitriiniä ajoittamattomia ja kontekstittomia esinelöytöjä. Tässä vaiheessa oli onnekasta, että olin ainoa ihminen tilassa. Pääsi ilmoille nimittäin muutama kirosana.

Kiersin ja kaarsin, mutten löytänyt muuta lisäystä kuin viisi keskiaikaista kirkkokuvapatsasta. Päästyäni takaisin lipunmyyntipisteeseen selvisi, että tiilihistoriahuone oli jäänyt näkemättä. (Olin saanut paperilappukartan, jossa ei ollut kolmatta kerrosta eikä kiertosuuntia, kuten englanninkielisessä esitteessä, jonka sain vasta nyt.)

Kysyin poitsulta, miten kävijän on tarkoitus saada ote linnan tarkoitukseen ja historian vaiheisiin. Opastetulla kierroksella, sanoi hän. Ei ole äänioppaita. Sääli, totean minä. Tyhjiin saleihin sopisi mainiosti mielikuvituksellisempikin ääniopas. Linnan elämästähän on useampiakin väitöskirjoja ja muutakin tutkimusta. (Englanninkielisessä esitteessä oli lyhennelmä linnan historiasta, parempi kuin ei mitään.)

Kuulustellessani poitsua hän huomasi, ettei ollut edellisessä selostuksessa huomannut mainita Hämeen esihistorian näyttelyä. (Siitä ei ollut merkintää paperilappukartassa, ollenkaan.) Terra Tavestorumin katsastamiseen minulla jäi näin vain muutamia minuutteja. Vaikutti perinteisen kronologiselta, mutta ei huonossa mielessä. Olisi ansainnut tarkemman katselmuksen, olisin voinut oppiakin jotain.

Vanhat rakennukset asettavat haasteensa museoarkkitehtuurille, mutta aika surkeaa on, että pääsylipun lunastajan pitää nähdä ylenmääräistä vaivaa nähdäkseen kaiken lippuun kuuluvan.  Osallistuminen opastetulle kierrokselle on Suomessa myös useimmiten vaivan näköä ellei suorastaan kärsimystä.

Kärsimyksestä puheen ollen pikku vinkki: Hämeen linnaan ei kannata lähteä korkokengillä. Varsinkaan aikapaineessa.

4 kommenttia:

Ametsapuro kirjoitti...

Hyviä huomioita! Näin vähintään kerran vuodessa linnassa kävijänä tiedän mitä siellä on ja missä, mutta tuo on aivan totta ettei ensikertalainen voi millään tietää mitä missäkin on. Seuraavan kerran kun olet Hämeenlinnaan tulossa otapa yhteyttä niin järjestän "Annen Hämeenlinna" kierroksen. Ja tuolla linnassa olis mahdollisuuksia vaikka mihin elävöittämiseen. Eniten panostetaan linnalla keskiaikamarkkinoiden aikaan, sillä silloin on väkeä paljon tuolla alueella. -Anne

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Kiitos tarjouksesta! Huomisesta postauksesta tulet huomaaman etten Hämeenlinnaan ole aivan lähiaikoina änkeämässä. Vielä on monta kaupunkia, joissa on kokonaankin käymättä.

Ametsapuro kirjoitti...

Toivottavasti et ole täysin pettynyt Hämeenlinnan tarjontaan, sillä täällä on myös tosi hienoja paikkoja. Kuten myös muualla. Mutta tarjous on voimassa myöhemminkin. Mä olen kaikkia kavereitani jo näillä kierroksillani kiusannut :) Appara-Aulanko-Engel-kirkot-Linna-1918-puistot ja maisemat, siinä noin aluksi. No okei, nää paikalliset aina haluaa tuoda esiin sen yhden kuuluisan säveltäjän. -Anne

Mari kirjoitti...

Tällaiset postaukset ovat tosi hyviä. Museoihmisten pitäisi käydä mahdollisimman paljon muissakin museoissa, että huomaisi tällaiset puutteet. Ja meidän pitäisi osata käyttää tällaisia "koekäyttäjiä", jotka osaisivat asettautua kriittisen asiakkaan rooliin. Toki resurssit voivat olla aina syynä puutteisiin, mutta ilman rahaakin voidaan tehdä monia parannuksia, jos vaan keksitään ja ymmärretään. Hyvä, että kirjoitat näistä kriittisesti.