Keskiajan kaupunkeja kiertämässä (2/2)

Sunnuntain aamulla ryhmämme kokoontui Tuomiokirkon portaille, mutta ei astunut pyhäkköön sisälle vaan kiersi kirkon myötäpäivään, kaivauspaikalta toiselle. Osa kuopista oli tuoreita ja pääsimme kurkistamaan mm. ajoittamattomaan kellariin, josta otin epäskarpin kuvan:

Minulle tämä kierros yhdistettynä edellisen päivän Aboa Vetukseen toi kylmän hien otsalle. Olen ainakin Flachsenius-kirjaan ja useampaan käsikseen kopsannut Turun historiasta kuvauksen puuhökkelikaupungista, jossa tarvottiin lannassa. Tähän pitäisi nyt sitten saada upotettua 1400-luvun lukuisilta tuntuvat kivitalot, jotka rapistuivat (kellareita lukuunottamatta) olemattomiin tuntematttomana ajankohtana. Kivettyjä katujakin oli jo 1500-luvulla.

Paikallisille löydöksistä oleellisimpia tuntuvat olevan 1200-luvulle ajoitetut auranjäljet, joiden todellinen merkityksellisyys ei ole tainnut minulle aueta. Maalaisjärjellä ajateltuna maatalous ja kaupankäynti ovat voineet olla rinnakkaisia elinkeinoja ja toinen ajan myötä voittanut toisen. Kaupunki oli pakko perustaa ihmisten ilmoille ja jos ihmisten ilmoilla oli viljelykelpoista maata, se oli viljeltyä. Varsinkin kun kyse ei ole puolustuslinnan ympärille syntyneestä asutuksesta. Mutta tässä on varmaan jotain, mitä en ymmärrä. Oikein.

Turusta siirryimme Naantaliin, jossa saimme myös asiantuntevan opastuksen kaupungissa kaivaneelta arkeologilta. Luostari ja kaupungin keskiaikaisuus selventyivät minulle huomattavasti. Minä kun en ollut tiennyt edes sitä, että täällä nunnaluostarin lisäksi oli munkkeja. Kierroksen päätteeksi poikkesimme Naantalin museoon, jossa oli pikaisen vilaisun perusteella kiva esillepano kaivauslöydöistä sekä eloisa ja iso pienoismalli luostarin elämästä.

Mutta parhaiten jäi mieleen arkeologin Indiana Jones -kertomus laskeutumisesta kahden seinän väliin katsomaan tämän ulospäin punatiilisen länsikuorin (kirkon vanhin osa) sisäpinnan maalauksia.

Raumalla olin arkeologisella retkellä viimeksi pari vuotta sitten. Tämän kertaisen matkanjohtajamme kotiseutuetukaan ei auttanut asiaa, 1400-luvun kaupungista on edelleen löytynyt vain vähän jälkiä.

Jälkien vähäisyydestä puheen ollen. Raumalta jatkoimme Ulvilaan, joka oli viimeinen kohteemme. Minulle olisi voinut aivan hyvin sanoa alla olevan peltomaiseman edustavan keskiaikaisen kaupungin paikan sijaan vaikka kiviaikaista kulttipaikkaa. Paitsi että kivikaudella paikka oli meren alla. (Ulvilan menneisyydestä tuoretta tietoa etsivien kannattaa etsiä käsiinsä kirja Ulvila maisemassa, jossa arkeologisten tutkimustulosten lisäksi esitellään mm. pitäjän vanhoja karttoja ja kirkon sisustusta komein värikuvin.)