Kulttuuriperinnöstä ruotsalaisittain

Suomalaisissa opinnäytetöissä en muista monesti kohdanneeni kulttuuriperintöä käsitteenä. Bernadottelandiassa aihe tuntuu paljon suositummalta. Mahdollisesti siksi, että tein kesällä haun useamman vuoden tuotoksiin. (Kuva kirjasta Vårt Folk, verklighetsbilder ur svenskt folklif. British Libraryn digitointi, Flickr Commons)

• Johansson, Ewa: Vilket kulturarv utvecklar den kulturella identiteten?: En studie om hur historieämnet kan bidra till kulturell identitet
• Johansson, Helen: Det förenande eller det åtskiljande? -"kulturarvets" funktion i en mångkulturell skola
• Nilsson, Christoffer & El Daba, Ahmed: Interkultur & Kulturarv: En spänningsfylld relation
• Johansson, Sofia: Vems är det svenska kulturarvet?: En diskursanalys av Riksantikvariatets kulturarvs- och identitetsproduktion
• Ehn, Thérèse: Vems föremål, vems kulturarv ?: om staten, urbefolkningarna och kulturarvsdiskursen
• Josefsson, Johan: Kulturarv som livsvärden: En kritisk undersökning av kulturarvsbegreppet
• Henriksson, Louise: Folkdans som kulturarv?: En studie i svensk folkdans och nationell tradition
• Larsson, Josefin & Ottosson, Jenny: Skidor, skridskor & dans, var det allt?: En kvalitativ undersökning av hur idrottsläraren uppfattar begreppen kulturarv och förtrogenhet
• Hodén, Tintin: Sveriges mest monumentala målning?: Mediala praktikers betydelse för formeringen av kulturarv. En undersökning av 1987 års debatt om Carl Larssons Midvinterblot
• Karlsson, Hanna: Politiska visioner och regionala krafters inverkan på kulturarv: En studie om hur Kalmar läns kulturarv används och värderas i det postindustriella samhället
• Bachmann, Mikaela: Folkbiblioteken som bärare av kulturarv

Turismi

• Gustafsson, Marthin: Upplevelser som turistisk resurs: att visa ett kulturarv
• Holm, Kina & Ingvarsson, Annelie: Turistiskt kulturutövande – en studie om autentiska kulturarvs fiktiva kontexter i Skara och Skottland.
• Johansson, Alexandra, Källqvist, Maria & Larsson, Anna-Karin: Att skapa en turistdestination genom kommersialisering av kulturarv: En fallstudie av Glasriket
• Boczar, Olivia & Hallin, Jenny: Kyrkobyggnader som kulturturistisk produkt: en studie om kyrkans syn på sina byggnader och hur dessa kan nyttjas i turistsammanhang
• Walldén, Mikaela: Att bevara byggnader med kulturhistoriskt värde

Digitaalisuus

• Hjelm, Sofia & Amri Holmqvist, Viveka: Kulturarvsdigitalisering: Skiljer sig praktiken från teorin?
• Ivarsson, Elisabeth: Kulturarv för framtiden: En diskursanalys av mötet mellan arkiv och bibliotek i en nationell strategi för digitalisering
• Sjödin, Linda: Användningen av datorgrafik i visualisering av historiska miljöer och föremål - en nulägesanalys
• Jansson, Ina-Maria: Ett förlorat kulturarv?: Digitala personarkiv – problem, lösningar och framtid
• MÅLSÄTER, MARACUS & SCHÖN, RAGNAR: Arkivering av internet publicerade videogram för bevarandet av det svenska kulturarvet
• John, Amanda: DIGITALA TEKNIKER FÖR HISTORISK FORSKNING: Ett arbete om digitaltbevarande av kulturarv
• Bergsten, Kevin: CARL MICHAEL BELLMAN - En remediering

Käsityö

• Karling, Maria: Kulturarvet i textilslöjden: En undersökning om hur textillärare i grundskolan använder sig av kulturarvet i slöjdundervisningen
• Lindvall, Ann-Marie & Wahlgren, Elsa: Stickning: från dåtid till nutid i skola och samhälle
• Rastborg, Marie: Vävstolen - ute eller inne?: En undersökning om vävning och vävstolens vara eller icke vara på grundskolan

Kauanko menneisyytemme on ollut pölyistä?

Kari Hintsala heitti minulle haasteen:  

...kun olet ahkera vanhojen sanomalehtien lukija. Suomessa on ollut museoita 1800-luvun lopulta lähtien. Olivatko ne jo alun alkaen ”pölyisiä”, vai milloin tämä kielikuva on juurtunut niin lähtemättömästi journalistien mieleen?

Erittäin hyvä kysymys.

Pikahaku digitoituun sanomalehtikokoelmaan kertoo, että 1800-luvulla pölyisiä olivat maantiet, kaupungin kadut, tehtaat ja riihet. Sekä kirjahyllyt ja muut vanhojen sekä vanhentuneiden kirjojen säilytyspaikat.

"Vielä nytkin tapaa Gananderin lääkekirjoja siellä täällä talonpojan pölyisestä kirjavasusta." (Joukahainen 10/1887)

Kuvainnollisesti eniten pölyä oli 1800-luvun lopussa arkistoissa

"... sen aika on jo ohitse ja maatkoon se kuolonuntansa tomuisessa taide-arkistossa, jonne vaan joku yksinäinen taiteen ystävä tahi muinaistutkija suuntaa askeleensa." (Säveleitä : suomalainen soitannollinen kuukauslehti no 2/1887)
"...jossain arkistossa säilytettäviä pölyisiä virkapapereita" (Valvoja 2/1890)
"...jäävät ne viranomaisten pölyisten arkistojen saaliiksi" (Vartija 3/1893)
"...arkistoiden pölyisistä kätköistä" (Suomi 10/1894)
"Mutta sata vuotta tämän jälkeen, kun joku historioitsija tai arkeoloogi valtion arkistossa kaivelee esiin tomuiset paperit." (Vartija 2/1897)
"Me emme lähde "taaksepäin arkistoissa", niiden tomuisilta hyllyiltä itsellemme turvaa hakemaan" (Raataja 23-24/1906)
"Korkeintaan säilyvät heidän nimensä arkistojen tomuisissa kätköissä jonkin vanhan kirkonkirjan kellastuneilla lehdillä." (Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti no 46/1908)

Liekö sitten niistä siirtynyt museoihin? Vielä kirjeessä Kuopiosta (Wuoksi 7.4.1898) pölyisyys on järjestämättömän ja huonosti hoidetun museokokoelman ominaisuus. Mutta jo Herättäjässä 2.9.1910 kuvainnollisesti kirjoitettaan "vaipumassa museon muinaiskokoelmiin"... "ennen museon pölyisille hyllyille asettumistaan".

Lehden Koti ja Yhteiskunta 15.3.1895 artikkelissa pölyisyys laskeutuu koko historian ylle:

"On sanottu, että historia on iso pölyinen kaappi, hylly täynnä nukkeja, joiden yhteyttä suurien aatteiden kanssa ainoastaan asian tuntijat käsittävät."

Sanojana oli Zacharias Topelius vuonna 1880 ilmestyneessä tarinassaan. Suomeksi käännettynä lainaus Talvi-iltain tarinoista kuuluu:

Historia oli mielestämme suuri, vanha, tomuinen kaappi laatikkoineen ja laudakkoineen, jotka oli liimattu aivan täyteen nimiä tai vuosilukuja ja joille oli määrättyyn järjestykseen asetettu kuninkaiksi, keisareiksi, paaveiksi tai sulttaaneiksi nimitettyjä posliiniukkoja. Niillä ukoilla, joita muuten maalailtiin mustiksi ja valkoisiksi miten milloinkin sattui, ei mielestämme ollut mitään muuta tehtävää, kuin sotia keskenään ja siten solmia rauha sekä siirtyä hiukan sijaltaan hyllyllä.

Kuva: Thomas Smillie. Smithsonian Institution, Flickr Commons

Lehtileikekasan päältä

Kuva kirjasta Fun And Frolic.

Yliopisto-lehden numerossa 5/2014 oli henkilöjuttu Lena Huldénista. Huldén kehuu historiantutkijoiden lähdekritiikkiä, mutta toteaa:

"Moni historiantutkimus muistuttaa mielipidekirjoitusta: on keksitty kiinnostava ajatus ja etsitään sille tukea. Itse kaipaisin enemmän dokumenttilähtöistä tutkimusta. Ei minun väitökseni ajatus ollut todistaa Kastelholman merkitystä Tukholman puolustukselle, vaan katsoa oliko sillä sellaista."

Hesarin Merkintöjä-palstalla Esa Lilja mietti 10.8. sotahistorian ja sotahulluuden eroa:

"Historian lukemisen pitäisi lisätä ymmärrystä ensin yksilön päässä ja sitä kautta kansakuntien tasolla.

Aina ei siltä tunnu. Etenkin toinen maailmansota on pohdiskelulle liian jännittävää. Toiminta, sankaruus ja kansalliset tarinat jyräävät."

Samalla palstalla 13.8. Matti Kalliokoski miettii Suomen ja Ruotsin yhteisen historian haltuunottoa. Maailmalla lanttu on swede, vaikka naurin ja kaali risteytyivät Suomen Hämeessä. "Suomalaiset voisivat ottaa reilusti omien vaikuttajiensa piikkiin maailman edistyksellisimmän sananvapauslain vuodelta 1766."

Museoviraston hanke saattaa vuoden loppuun mennessä digitaaliseen muotoon 45000 kuvaa, 11500 esinettä ja 38000 asiakirjaa sai julkisuutta Hesarissa 18.8.

Maarit Korhonen on ollut esillä monessa mediassa koulun uudistusajatuksineen. Haastattelussa HS NYT 5.9.2014 Korhonen toteaa alakoulun kirjat liian vaikeiksi. "Ei mun oppilaat tajunneet, että Kreikka nyt ja antiikin Kreikka ovat eri asioita. He luulevat, että siellä kävellään yhä toogat päällä."

Imagea en ole ottanut aikoihin käteeni. Syyskuun numerossa oli ilmeisesti vakiokulmapalsta "Image 90 vuotta sitten", joka ilhduttavasti kuvitteli miten lehti olisi syyskuussa 1924 kertonut ensimmäisistä reittilennoista Ruotsiin.

Tekniikan&Talouden Ihana tekniikka -palstalla 5.9. esiteltiin tutkimuslaitos Fraunhofer IGD:n kulttuuriperinnön 3D-mallinnushanketta. Tarjolla on "jännittävä näkymä tuhansien vuosien taakse".

Hesarissa 27.9. otsikoitiin "Selfiet mietityttävät suomalaismuseoissa". Eiköhän suurin osa kävijöistä ota valokuvia, joissa ei ole mukana omaa pärstää? Juttu käsitteliin valokuvaamista yleisemmin ja lopussa päästiin jopa olennaisuuksiin.

"Aiemmin taidemuseo saattoi sallia valokuvaamisen "yksityiseen käyttöön". Nykyään yksityinen käyttö tarkoittaa käytännössä yksityistä joukkotiedottamista.

"Jos näyttelyvieras lataa Facebookiin teoskuvan, kuvan oikeudet ovat sen jälkeen Facebookin hallussa. Tämä on pulmallista", [Ateneumin viestintäpäällikkö] Eiramo sanoo."

Eli ongelmallista ei olekaan se, että kuva näkyy mahdollisesti määrittelemättömälle yleisölle?

Aina on tilaa vielä yhdelle digitoidun aineiston portaalille?

Eilen ilmestyi uusi versio Kirjastot.fi-sivustosta. Kun tietää hakea, löytää yläpalkin "Kirjallisuus"-otsakkeen alta valintavaihtoehdot "eKirjasto: kirjastojen e-aineistot" ja "Digi: kirjastojen digitoimia aineistoja". Kohderyhmään kuuluvat ymmärtänevät näiden eron heti, mutta minun piti kokeilla.

e-Kirjasto näyttää ensin siltä kuin siellä olisi kirjastojen lainattavaa emateriaalia. Mutta vasemmalla olevan palkin Sivustot avaa "Makupalat-linkkikirjaston noin 2200 kirjastoammattilaisten valikoimaa ja kuvailemaa verkkosivustolinkkiä." Ja Digikokoelma sisältää listan kirjastojen erillisistä tietokannoista, joiin on digitoitu aineistoa. Tätä on kaivattu, mutta lyhyestä listasta varmasti puuttuu jotain? Ainakin "Aineistoa Keski-Suomen historiasta"? 

Digikokoelma-sivulla on myös linkki digi - yleisten kirjastojen digitoitu aineisto, joka vie samaan paikkaan kuin alussa mainittu etusivun Digi-linkki. Tämä digitoidulle aineistolle "perustettu yhteinen palvelu, jossa aineistoa voi hakea esimerkiksi oman paikkakunnan mukaan, tai erilaisin hakutermein" vaikuttaa aivan liian hyvältä ollakseen totta.

Nopeimmin käsityksen kokonaisuudesta saa valitsemalla näkymän Kokoelmat. Kaipaamani Keski-Suomen aineisto on siis täällä! Hyvä alku. Mutta Keski-Suomen aineistosta näkyy vain murto-osa ja useiden kokoelmalistauksen linkkien takana on tyhjä sivu...

Muutenkin sakkaa. Surffaukseni vie Turun kaupunginkirjaston vanhaan kokoelmaan kuuluvalle sivulle, jossa ei näytä olevan kuin metatietoa kirjasta. Digitoitu aineisto on saatavissa "tutkimuskäyttöön vain erillisellä luvalla", mutta se on tuotu näkyville yleiseen portaaliin. Miksi? Vai olinko Turun kaupunginkirjaston kohdalla? Siitä todetaan "Turun kaupunginkirjaston kokoelma sisältää tällä hetkellä pääasiassa vanhan kokoelman aineistotietoja. Kevään 2014 aikana tähän palveluun…" Hmmm... Tuleeko kevät vielä ennen joulua?

Digitoinneissa ei ole käytetty konelukua, eli tiedostojen sisään ei kohdistu hakua. Asiasanojen kattavuus on siis olennaista. Aineistoilla on karttahaku, joka tällä hetkellä ei näytä mitään Helsingin kohdalla, vaikka kannassa on Helsingin kaupunginkirjastonkin aineistoja. Mitä ei huomaa myöskään avainsananäkymästä.

Sillä avainsanat puuttuvat suuresta osasta materiaalia?

Helsingin kaupunginkirjaston materiaalissa on m.m. 1900-luvun matkailumateriaalia, jonka tekijänoikeus-/käyttöoikeusstatus jää mysteeriksi. Näissä on "aihesanoja", jotka eivät linkity asiasanoihin.

Jotain kesken? Toivottavasti kehittyy, sillä jotain kirjastojen digitoiman materiaalin löytämisen helpottamiseksi pitää tehdä.

Lehtileikekasan pohjalta

Kuva: Velikulta 16/1907

Kesän suosikkiaiheena oli muinaismuistojen kaivelu metallinetsimen piippauksien perusteella, mutta Hesarissa 15.6.2014 käsiteltiin veden pinnan alla tapahtuvia varkauksia. "Tutkinnanjohtajat kertovat, että merenalaisia varkauksia on erittäin vaikea selvittää." (Viime viikolla Hesarissa oli juttu Estonian rauhan häiritsemisestä. En ymmärrä.)

Helsingin uuteen Kalasataman kaupunginosaan on kadunnimet muokattu Sörnäisten satamassa säännöllisesti vierailleiden laivojen nimistä. "Rakennusten ulkoseinissä on myös yhdeksän kylttiä, jotka esittelevät lyhyesti jonkin satamassa useasti vierailleen aluksen."(HS 23.6.2014)

Ville Suhonen työstää dokumenttielokuvaa Ompelijatar, joka kertoo jatkosodan aikana Suomen sisäisessä vastarintaliikkeessä toimineen Martta Koskisen (1896-1943) elämästä. Valmistunee vuonna 2015.  (HS 23.6.2014)

Aikanaan itse hämmennyin törmätessäni kv-mediassa juttuun sotavainajia etsivistä venäläisistä. Hekin? Teemaa esiteltiin Hesarissa 3.7. Mitenköhän näitä kaivauksia Suomessa ja Venäjällä dokumentoidaan? (HS 10.8. kertoi Kuuterselän muistoalueesta Karjalan Kannaksella. Siellä on juoksuhautoja "kaivettu esiin".)

Hesarissa 11.7. on erikoinen kulmajuttu, jossa tutkija Jukka Muiluvuori haastaa aiempaa häjyjen historiantutkimusta ja heistä muodostunutta kuvaa. Mutta se, missä hän on näkemyksiään tuonut esille, ei jutusta käy ilmi.

Kesällä kantaesityksensä saanut ooppera Magnus-Maria pohjautuu 1700-luvun tositarinaan ahvenanmaalaisesta Maria Johansdotterista, joka pukeutui miehen vaatteisiin, muutti Tukholmaan ja oli siellä lukkari Magnus Johansson. (HS 17.7.2014).

HS NYT 18.7. tekstimainosti Kesän 1941 suurhyökkäys Neuvostoliittoon paintball -tapahtumaa. Pelin yhteys historiaan oli jutun perusteella melko olematon. "Historialliset teemat tuovat värikuulasotaan kuitenkin ripauksen roolipeliä."

Suomen kuvalehdessä 29/2014 Kristina Carlsson kirjoitti kuolleista ja elävistä:

"Ei ole makaaberia mennä matkoillaan mieluummin hautausmaalle kuin huvipuistoon. Hautausmaat ovat rauhallisia, usein kauniita paikkoja. Ovat ne surullisiakin."

Ehkä vain sattumalta saman sivun kääntöpuolella esiteltiin Silja Pitkäsen ja Ville-Juhani Pitkäsen matkaopasta Kolmannen valtakunnan keskitysleirit.

Hesari esitteli 26.7. Matka-sivuillaan Suomen erikoisempia nähtävyyksiä. (Hieman myöhään lomakautta ajatellen.) Piikkiössä Suomen paksuin tammi, Jalasjärvellä Speden muistomerkki, Nurmossa valtakunnallinen painijapatsas, Kurikassa Kusikivi, jonka taakse kunnanjohtajan mukaan "Ruotsin kuningas Adolf Fredrik ja kuningatar Loviisa Ulrika pysähtyivät helpottamaan oloaan 262 vuotta sitten", ja Sonkajärvellä kansainvälinen pullomuseo. Kesä on ensi vuonnakin?

Raaseporin linnan kaivauksissa paljastui kesällä sisäpihan kiveystä, joka on ollut käytössä linnan viime hetkinä 1550-luvulla. Sen alla voi piillä koskematonta tietoa linnan varhaisemmasta historiasta. (HS 8.8.)

SVAR oli osa vastausta

Kerättyäni Spolstadin Hohenthalit vihdoin kokoon hahmotin entistä selvemmin ammottavat aukot ja tiedonhalu heräsi. Lähetin pari tiedustelua ruotsalaisiin kirjastoihin ja muotoilin pyynnön Östergötlandissa toimivalle toimeksiantoja tekevälle tutkijalle. Mutta ennen kuin sen laitoin matkaan, tulin toisiin aatoksiin.

Jos suomalaisen tutkimuskokemukseni perusteella kuvittelen tietäväni mitä Ruotsin puolella pitäisi katsoa läpi, niin mikä estäisi itseäni niitä tarkistamasta? Ei muu kuin oma arkuuteni, sillä Suomen sukututkimusseuran kirjastossa saavat kaikki asiakkaat hyödyntää SVAR-sivustoa ilmaiseksi. Ja siellä jordböcker ja mantalslängder olivat yksinkertaisesti löydettävissä.

Tai siltä siis aluksi näytti. Mutta toimenpidesuunnitelman toteutus sakkasi rankasti alussa. Maakirjojen sidoksen alkusivujen hakemistosta löytyi kyllä oikea kihlakunta, mutta sen alla olevassa muutamassa nimessä en hahmottanut sanaa Gårdeby. Ryntäsin hakuteosten pariin tarkistamaan etten ollut mokannut kihlakunnan kanssa. En.

Entäs nyt Finkelberg? Vaihdoin henkiveroihin, joihin SVAR oli rakentanut pitäjätason hakemiston. Gårdeby heitti sivulle, jonka otsikkona oli minun lukutaidollani [?]åhlby. Spolstad löytyi tämän  alta, joten Gårdebyssä oltiin. Ehkä olin yrittänyt hakua myös mikrokorteilta vuonna 2006 ja lannistunut täysin.

Melko lannistunut olin nytkin kun yritin saada teksteistä jotain tietoa irti. Leski tilalla oli merkitty yksinkertaisesti "änka" ilman turhanpäiväisiä nimiä, maakirjoissa ei ollut hallintatietoja ollenkaan ja SVARin mikrofilmeiltä tekemä digitointi vielä kamalampi kuin Arkistolaitoksen digitaaliarkisto.

Täysin turhaa ähellykseni ei kuitenkaan ollut ja tiedonhalu lisääntyi. Enää ei riitä Norrköpingin perukirjahakemisto, pitää saada eteen varsinaiset perukirjat. En onneksi hätäillyt niiden tilaamisessa, sillä ArkivDigitalin tarjoamaa tutkiessani huomasin niiden löytyvän digitoituina sieltä. Digitaalinen retkeily Ruotsiin jatkuu...

Syyskuuta

10.9.

• Suomessa oli ennen vanhaan sääennustukset almanakassa. Amerikassa vastaava edelleen myynnissä.
• Senaatin oikeusosaston aktit parasta @Kansallisarkist ! Rikospaikka eli dokumentaatio pihapiiristä 1875. 

11.9.

•  Albert Edelfeltin kirjeistä julkaistaan upea kokonaisuus verkkoon. Ekan osan hehkutukseni @agricola_verkko [Kirjoitin ilman tiedotetta eli Henrika Tandefelt löysi korjaamista.]
• Does Pop Culture Need To Be "Popular"? | Idea Channel | PBS Digital Studios
• Kirjaston edstaja morkkaa kotiseutukokoelmia, jotka ovat arvokkainta sisältöään. #teema14 [Paneelikeskustelu oli katsottavissa verkon kautta]
• Mutta digitaalisen kotiseutumateriaalin hallintaan kyllä tarvitaan ratkaisu(ja)  #teema14
• Harjavallassa on muuten toteutettu pysyvä paikallisen historian museonäyttely kirjastoon. #teema14
• Kokoelmapolitiikan määrittely (museo/kirjasto/arkisto) on kulttuuriperinnön määrittelyä. Kukas sen tekee? #teema14

12.9.

• Lapin maakuntamuseon kokoelmien Lauri Alanärän valokuvia on HistoryPin:ssä Rovaniemen ympäristössä.
• Arkkivahti ja eilinen Guardian-juttu Guggenheimista  
• Museon asiakirja-arkiston hoitaja kertoo työurastaan

14.9.

• Fobban sosiaalisen median selviytymisopas on ultraleveä. Onko rivien merkkipituuden suosituksia muutettu? Minun silmiini rasittava.

15.9.

• Olin kovasti menossa Vantaalle arkeologiailtaan, mutta työkaveri valisti, että Tapulikaupunki on Helsingissä. Uups?
• Suosittelija @HelMet_kirjasto onnistui henkkoht suosituksissa paljon paremmin kuin Amazon.Ekat 4 ihan potentiaalisia.

16.9.

• "Englantilaisten laitteilla paljastui" Kannattaisiko meilläkin (vihdoin) satsata Time Team -meininkiin? [Time Team -jaksot alkoivat aina magneetti- tai kaikuluotauksella.]

17.9.

• Kuten arvasinkin Global History Labin ryhmätyöstä tulee stressiä. Mulla ei ole ryhmää ja DL lauantai. [Ja kurssi jäi tähän.]
• Seuraan niin montaa museoihmistä, että näkymässäni ei Suomessa #AskACurator -touhuun muita osallistukaan. Vielä on päivää jäljellä.
• Kaikkea sitä näkee @Kansallisarkist . Jussi Nuorteva käveli ohi *kantaen arkistokansioita*. Resurssit loppuun jaettu?!

18.9.

• Jylkkärin sarjassa haukutaan kotikunta omalla murteella.

19.9.

• FB:n ryhmässä valokuvia @DidMuseum Munch-näyttelystä tekstillä "Valokuvaus vain omaan käyttöön." Eli niin ilmaus ymmärretään.
• IL:n rahalöytöuutisen kommentoija: "Fiksuinta olis ehkä myydä noi yksityisille keräilijöille."
• IL:n otsikossa viikinkiaikainen rahalöytö oli muuttunut viikinkien rahakätköksi. Lyhyempi on parempi, sisällöstä viis.
• Ainutlaatuinen tilaisuus! Suitian linna tulossa myyntiin Siuntiossa. Tunnelmaa puolen vuosituhannen ajalta!

20.9.

• Kun teatteriesitys on vanhanaikainen, pölyinen, hermostunut, epäuskottava ja puiseva, voi sen summeerata "museoksi". (HS 20.9. C5)

22.9.

• 40 vuotta vanhasta tarrasta tuli vahingossa pikkukaupungin kotiseuturakkauden tunnus  
• Teemu Mökkönen kirjoittaa kivikauden kulttuurimaisemasta 

24.9.

• vintage everyday: Car Shop Stylized as a Super-bus in Helsinki, 1927

 25.9.

• Sitten selailuun Semi Purhosen Suomalainen maku. Lopun kulttuurihakemistossa ei näy sukututkimusta. Marginaalia?
• Suomalaiseen makuun liittyy olennaisesti #museot ? Ja läpikäymään... 

• Loppuyhteenvedossa Purhonen toteaa, että Suomalaisen maun analyysistä jäi pois "kotikeskeiset" harrasteet. Joista suuri osa ei-kaupallisia.
• JEE! Uutuuskirjaselailussa vuorossa "Kakola. Vankilan tarina". Ja Österholm-kirjani on lähdeluettelossa! I very happy now.
• Ei-elämäntapahistorioitsija Marko Tikka ja käsitteet: vapaa sektori (vrt akateeminen) ja hästäkkimaailma.

 26.9.

• Taidehistorian tiloissa on eksoottista. Ei parane heilua hillittömästi.

27.9.

• Kohti Espoon keskusta ja terveyslähteen jälkiä. Oli HS:n menovinkeissä eli mahdollisesti en ole yksinäni, pahus.
• Taas oli opastaja, joka oli täysin varma, että menneisyydessä ei juotu vettä. Teki mieli kysyä lähteitä.

28.9.

• Historian naisia, jotka eivät sovi Disneyn prinsessoiksi?   [Esimerkki Neuvostoliitosta]
• Vikings from the British Museum ei ole saanut liikkeelle yleisömassaa Kinopalatsiin. Mutta en ole salissa yksinäni.
• British Museumin esityksen mukaan Suomi kuului viikinkien asuinalueeseen. #museot ja tieto