Kokemäeltä Amerikkaan, osa 102

Tyrväältä Kokemäen Kaukaritsan Kyrön tilalle muuttaneen perheen poika Elis Wilho (s. 1.6.1881 Tyrvää) otti ulkomaan passin 21.01.1903. Ilmeisesti hän ei passiaan käyttänyt Amerikan matkaan, sillä saapuessaan Bostonin satamaan 7.1.1908 Ivernia-laivalla Liverpoolista, hän ilmoitti tulevansa maahan ensimmäistä kertaa. Suomessa hän oli viimeksi asunut Noormarkussa ja vaimo Tilda jäi odottamaan Kerimäelle. Suomalaisissa kirkonkirjoissa Elis siirrettiin Noormarkusta Harjavallan Hympille 3.3.1911 ja hänen todettiin olleen Amerikassa vuodet 1911-20.

Pikkuveli Venni Johannes (s. 12.6.1893 Kokemäki) saapui 17-vuotiaana Bostonin satamaan 25.8.1910 Ivernia-laivalla Liverpoolista. Hän ilmoitti vastaanottajakseen tätinsä Maria Hellmanin, jonka oma saapuminen on mainittu tämän sarjan ensimmäisessä osassa. Laivan matkustajalistassa Venni käytti sukunimeä Hympi, mutta mennessään 23.8.1914 naimisiin 19-vuotiaan Ida Airaksisen kanssa Michiganin Detroitissa, hän oli "Kyro" eli suomeksi Kyrö.

Kolme vuotta myöhemmin, ensimmäisen maailmansodan kutsuntakorttia täyttäessään, Venni asui Michiganin Sault St. Mariessa ja perhettä oli vaimon lisäksi kaksi lasta. Hän oli jo aloittanut kansalaisuuden vaihdon.

Jälleen kolme vuotta myöhemmin, vuoden 1920 väestönlaskennassa perhe oli muuttanut Washingtonin osavaltion Aberdeeniin. Vieno-tytär oli jo 5-vuotias ja Rauha 2 vuotta 11 kuukautta vanha. Venni kävi sahalla töissä. Vuoden 1930 väestönlaskennassa perheeseen kuului myös tuolloin 18-vuotias "poikapuoli"Uno Johnson. Nyt Venni oli maitovastaava maatilalla.

Rauha ja Vieno menivät naimisiin vuonna 1937 ja Rauha vielä uudelleen vuonna 1940.

Vuonna 1942 Venni täytti toisen maailmansodan kutsuntakortin. Osoitteena tuolloin "Montesano, Grays Harbour, Washington". Venni kuoli Washingtonin osavaltiossa 19.2.1981.

Lähteet
Yksityistiedonanto (MKV)
Siirtolaisuusinstituutin passitietokanta
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
FamilySearch.org. Michigan marriages 1868-1925
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: Chippewa County, Michigan; Roll: 1675132; Draft Board: 0.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Aberdeen Ward 1, Grays Harbor, Washington; Roll: T625_1923; Page: 6A; Enumeration District: 62; Image: 53.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Fairview, Grays Harbor, Washington; Roll: 2488; Page: 2B; Enumeration District: 28; Image: 688.0.)
Washington digital archives, marriage records for Grays Harbour
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 537-26-7623;Issue State: Washington;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. Washington Death Index, 1940-1996

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (4/4)

Ja vihdoinkin käsittelyyn Steven Pinkerin The Blank Slate. The Modern Denial of Human Nature. Se pysäytti heti ekalla sivullaan muistuttamalla, että me kaikki operoimme jonkinlaisella ihmisluonnon mallilla/teorialla. Tarkkailemalla itseämme ja muita keräämme tietoa, joka muuttuu oletuksiksi ihmisten käyttäytymisestä. Kannattanee muistaa, että menneisyyden ihmiset (eikä nykyiset naapurisi) eivät ole tehneet aivan samanlaisia oletuksia kuin itse.

Pinker huomauttaa sivulla 50, että persoonallisuuden pääominaisuudet ovat periytyviä. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että epäsosiaalisen käytöksen (valehtelu, varastelu, tappelu, omaisuuden tuhoaminen) valmiudet periytyvät myös. Eikö tällaisista tuloksista voitaisi vetää johtopäätöstä, että kylien, pitäjien ja heimojen välille on voinut syntyä kulttuurieroja geneettisin perustein?

Mutta ihmisillä läpi maailman on paljon yhteistä. Kirjan liitteenä on Donald Brownin listaus piirteistä, jotka kansatieteilijät ovat huomanneet joka ikisen ihmisryhmän käytöksestä (Human universals). Kolmessa sarakkeessa neljä sivullista. Listassa ei ole sanaa 'war', mutta Pinker kertoo s. 56-58, että sodankäynti on ihmiselle tyypillistä kaikenlaisissa yhteisöissä. Keräilijä-metsästäjä -yhteisöiden on uskottu eläneen rauhallista elämää (näinhän väitettiin Sveriges historia -ohjelmassa), mutta tarkempi nykyajan kansojen tarkastelu todistaa, että keräilijäheimojen miehet kuolevat sodankäynnissä huomattavasti yleisemmin, kuin mitä tapahtui Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1900-luvulla.

Myös Pinker argumentoi, että ihmisten taipumus toisetn tapojen seuraamiseen on rationaalista (s. 63-64). Ensinnäkin näin siirtyy tietoa. Toiseksi synnytetään normeja, jotka helpottavat elämää. Kuljemme kaikki samalla puolella tietä, puhumme kieltä, jota toiset voivat ymmärtää. Tietenkin näistä syntyy rakenteita, joita yhden innovoijan on vaikea muuttaa.

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (3/4)

Eilen mainittujen tutkijoiden Peter J. Richerson ja Robert Boyd yksi kirja on käännetty suomeksi nimellä Ei ainoastaan geeneistä. Sen alkuluvussa todetaan käytännön järkeen sopivasti: "... järkevä kulttuurievoluution teoria selittää, miksi jotkin uskomukset ja asenteet levittäytyvät ja säilyvät, kun toiset katovat. Tällaisen kulttuurin muutoksen aiheuttava prosessi syntyy yksilöiden arkielämässä, kun he hankkivat ja käyttävät kultturista informaatiota." (s. 19)

Entisajan talonpoikien konventionaalisuutta miettineelle on mielenkiintoinen toteamus, että "Kun laaja jäljittely sekoittuu vähäiseen yksilölliseen oppimiseen, populaatiot voivat sopeutua tavoilla, jotka ohittavat nerokkaimmankin yksilön kyvyt." (s. 25) Kirjoittajat jatkavat toteamalla, että vaikka mukautuminen enemmistön käyttäytymiseen ja arvovaltaisten tai samankaltaisten ihmisten jäljittely saattaa johtaa muutoksiin mukautumattomuuteen, ovat käytösmallit useimmiten edullisia.

Geenien, ympäristön ja kultturin vaikutuksesta käyttäytymiseen kirjassa on käytännön esimerkki Illinois'n peltovainioilta, jossa oli todettu viljelijöiden taustan synnyttävän erilaisia viljelykäytäntöjä ja maanomistusrakenteita. Euroopasta suoraan tulleille oli tärkeää tilan pitäminen ja muualta Amerikasta muuttaneet näkivät tilan voittoa tuottavana liikeyrityksenä. Edelliset olivat valmiita työintensiiviseen karjatalouteen ja jälkimmäiset ostivat tai vuokrasivat maata kepeämmin. Asia ilmaistaan sivulla 42 sanoin "kun kansoilla on erilaiset kulttuuriset ja institutionaaliset eli tapajärjestelmän mukaiset historiat, he käyttäytyvät eri tavoin samassa ympäristössä."

Evoluutiiviset mallit ovat siis yksi tapa tarkastella sitä, miten "ihmisen käyttäytyminen ja ihmisen yhteiskunnat muuttuvat ajan mittaan". Kuullostaa historiantutkimukselta. Mutta "Historioitsijat tyypillisesti karttavat yksinkertaisia abstrakteja malleja, joita voidaan soveltaa monenlaisiin tapauksiin. Sen sijaan he keskittyvät luomaan tapahtumien rikkaan selityksen tietyssä historiallisessa viitekehityksessä."(s. 123)

Seuraavalla sivulla kirjoittajat selittävät mallien käytön etuja. Systeemianalyysiä opiskelleelle tuttua kauraa. "Ensinnäkin se on taloudellinen." "Toiseksi, yksinkertaiset mallit ovat käsitteellisen kirkkauden saarekkeita mieltä turruttavassa monimutkaisuuden ja monimuotoisuuden meressä." "Kolmanneksi, standardoidun käsitteellisen työpakin käytöllä lisäämme mahdollisuutta, että keksimme hyödyllisiä yleistyksiä, vaikka ihmisen käyttäytyminen onkin monimuotoista ja monimuotoista."

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (2/4)

Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto aloittaa luvun Kulttuuri, mielen tulkinta ja evoluutio kulttuurin määritelmällä, joka aukesi minulle ensimmäisellä lukemisella! Kirjoittajat tarkoittavat kulttuurilla "sosiaalisen oppimisen avulla välittyviä asioita ja materiaalisia tuotoksia, kuten esineitä. Esimerkkejä ensimmäisistä ovat uskomukset, käytännöt, merkitykset ja taidot, jälkimmäisistä puolestaan työkalut, rakennukset, kirjat ja vaikkapa taideteokset."(s. 229)

Harvemmin (jos koskaan) olen ajatellut sitä, että kulttuuri vaikuttaa ihmisen biologiaan ja päinvastoin. Ylikoski ja Kokkonen erottelevat näille neljä erilaista vuorovaikutuksen suuntaa, ensimmäisenä se, että "kulttuuri itsessään on biologisen evoluution tuote". Toisena "kulttuuri on valintaympäristö geneettiselle evoluutiolle", josta tuttu esimerkki on Euroopassa ja Itä-Afrikassa kehittynyt karjanhoitajakansojen aikuisten laktoositoleranssi. Kolmas kulttuurin ulottuvuus on "tapa, jolla se muokkaa biologisia yksilönkehitysprosesseja". Neljäs että "biologisen evoluution tuottamat psykologiset prosessit ovat tärkeä osa kulttuuristen tuotteiden sopeutumisympäristöä".

Vain yhdestä löytyy konkreettinen esimerkki ja teksti muuttuu tämän jälkeen vielä teoreettisemmaksi ja käsitteellisemmäksi. Vasta puolivälissä Kulttuurievoluutio-lukua näkyy valoa tunnelin päässä. Tuttuja sanoja: heuristiikka, matemaattiset mallit, peliteoria ja tietokonesimulaatio! Kuvauksen kohteena on rinnakkaisevoluutioteoria, jonka "keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat erilaiset sosiaalisen oppimisen tavat ja niiden seuraukset".

Teorian luojat ovat Peter J. Richerson ja Robert Boyd. Heidän oletuksensa on, että "kulttuuri ja ihmisen biologiset ominaisuudet ovat kehittyneet rinnakkain". Kuullostaa järkeenkäyvältä. Kulttuurin kehittymiseen vaikuttavat tekijät jaetaan kolmeen luokkaan:
1) satunnaistekijät (kulttuuristen mutaatioiden synty ja kulttuurinen satunnaisajautuminen)
2) valinta
3) päätöksentekotekijät
3a) suunnattu muuntelu (yksilöiden oma oppiminen ja keksiminen sekä opittujen asioiden muokkaaminen)
3b) välittymisen vinoumat

Hajanaisia huomioita kulttuurievoluutiosta yms. (1/4)

Kuuntelin netistä mielenkiintoisen Steven Pinkerin luennon ja innostuin lainaamaan hänen kirjojaan kirjastosta. Niissä oli paljon lisää mielenkiintoista, mutta koska en ole opiskellut lingvistiikkaa, psykologiaa enkä biologiaa, tunsin olevani kyvytön ymmärtämään kysymyksiä, joista asiantuntijoillakin tuntui olevan eri mielipiteitä.

Siis lisää kirjoja kirjastosta kotiin. Turvallisimmalta aloituspisteeltä vaikutti Petri Ylikosken ja Tomi Kokkosen Evoluutio ja ihmisluonto, sillä sen teksti maistui oppikirjalta ja muste oli vielä niin tuoretta, että tuoksui.

Skippasin biologisen osuuden ja aloitin luvusta "Nativistinen evoluutiopsykologia", jolla epäilin olevan jotain sukua mentaalihistorian kanssa. Kirjoittajat esittelevät tyypillisiksi evoluutiopsykologian tutkimuskysymyksiksi "(1) miten ihmiset tosiasiallisesti käyttäytyvät, (2) millaiset psykologiset prosessit ja mekanismit tuottavat tätä käyttäytymistä ja (3) millaisen evolutiivisen prosessin tuloksia nämä prosessit ja mekanismit ovat."(s. 215) Täydellisessä maailmassa heillä olisi aukottomat tiedot esivanhempiemme kohtaamista sopeutumishaasteista. Arkeologian ja historian harrastajalle ei tule yllätyksenä, että tässä on tiettyjä haasteita.

Mutta "vaikka tarkkaa tietoa ihmisen evoluutiohistoriassa vaikuttaneiden tekijöiden yksityiskohdista ei ole, on mahdollista muodostaa päätelmiä yleisistä suuntalinjoista. Niiden perusteella mielen mekanismeja ja niiden tuottamaa tyypillistä käyttäytymistä voidaan rekonstruoida niin, että oletuksia voidaan testata empiirisesti tutkimalla nykyihmisiä." (s. 183) Siis "evoluutiopsykologit ovat kiinnostuneita muinaisuudessa kehittyneistä, käyttäytymistä ohjaavista psykologisista mekanismeista, ja etsivät näitä mekanismeja laboratorio-olosuhteissa." (s. 185)

Vaikuttaa olevan irti arkitodellisuudesta eikä käteen jää mitään sovellettavaa. Kirjoittajat tunnustavat oman kriittisen asenteensa. Katsotaan huomenna jatkuuko se seuraavassa luvussa, jossa mukaan tulee kulttuuri (ja sitä myöten kulttuurihissa-allergiani).

Valittuja paloja toukokuulta

Jatketaaan eilisestä DVD-maratonista edelleen DVD-katselulla

1.5.

• Terry Jonesin kanssa Egyptissä.
• Edelleen Terryn kanssa. Oltiin Roomassa ja nyt on menossa katsaus seksin historiaan.
• Opin, että merenpinnan lasku ei ollut (eikä ole?) lineaarista. Tässä lähtee datamallinnus mielenkiinto hyrräämään.

3.5.:

• Luin, että arkiston vastakohta on anarkia. Kumpi kuvaa olkkarin rahia paremmin?
• Luin loppuun hyvän kirjan taideväärennösporukasta. Peukaloivat myös arkistoja, törkeää.

4.5.:

• Nukuin aamupäivän, söin hiukan ja nyt aloitan Germanian kolmannen kerran. Eli pian taas nukun.
• En tarkoittanut Tacituksen teosta vaan Simon Winderin kirjaa.
• Sain Germaniasta luettua samat 2 lukua kuin edellisilläkin kerroilla. Huomenna tsemppiä.

5.5.:

• Kuuntelen tuoreinta Making history jaksoa. Ilo, kuten aina.
• Germanian sijaan tsemppasin 2 kirjastokirjaa palautuspinoon. Nyt käsissä "Det svenska samhället 800-1720". Tarkoitus lukea osa.

7.5.:

• Älysin VIHDOIN kollata KA:ssa Biographican luettelon. Ja Olle Ångermanhan se siellä! Jännitystä maanantaihin.
• Renvallin mukaan väkisinmakaamisessa ja kaksinnaimisessa ei ole salamyhkäisyyden leimaa (kuten esim. tuhopoltossa).
• Katson kertauksena DVD:tä The 1900 house. Muistan aika hyvin, mutta en tarpeeksi blogitekstiä varten.

8.5.:

• Pitkän aikomisen jälkeen kirjoitin 2 liuskaa Orpana-juttua. Kun alkuun pääsee...
• Kirjoittelen muistiinpanoja vuoden 1994 Narinkasta. Keramiikka vielä jäljellä.
• Nyt tiedän mitä on kivitavara. Kauanko muistan?
• Ylikangas alkaa ärsyttää Klingen lailla. Paitsi että ihan eri tavalla.

9.5.: Juttu Orpanaan kuolemaan tuomitusta raiskaajasta tuli tarpeeksi valmiiksi. Viimeksi vangin ruokavaliosta, jotain pirteämpää ensi vuonna?
10.5.:

• Hesarin lukemisen jälkeen katsoin prujattua inventaariota vuodelta 1591. Eläinparia(?) lukuunottamatta klaari, kuin olisin oppinut jotain!
• FB:ssä kaveri (@JPvE) kommentoinut keskustelua, jossa loistava idea: hissanopiskelijat fiksaamaan wikipedian hissajuttuja.
• Orpanan päätoimittaja tykkäsi jutusta, joten seuraavaksi voisi sitten kokeilla kirjoittaa kirjan käsistä, joka ei ole edistynyt kuukauteen?
• SKS:n kirjatalon kautta Annan salonkiin, josta vielä Lahtisen Anua kuulemaan?
• Vilkunan Katse menneisyyden ihmiseen 14 euroa! Kyllä kannatti ryysätä.
• Erinomaisesta salongista Liisankadulle karanneena.

11.5.:

• Blogissa suurin osa eilisistä ihmeistä. Mainitsematta jäi se, että keskustelin KAHDEN SSS:n ex-pj:n kanssa. 3. sanoo KA:lla 'hei' joskus.
• Katsoin kapaloinnin ja taidan katsoa toistenkin. Huvin vuoksi. http://www.youtube.com/user/nordiskamuseet
• Kuulen Kansallisarkiston kutsun... Jaksaisiko neljä tuntia putkeen 1600-luvun tuomiokirjoja?
• En jaksanut käräjiä. Mutta registratuuran selailu on täynnä yllätyksiä.

12.5.:

• Atskissa. Arkea ennenkuin loppuu.
• Arjen sankarit upea näyttely (seinäteksteistä tosin puuttui 1 possessiivisuffiksi)
• ja Aho&Soldanissa on seinän kokoinen alastonkuva miehestä maisemassa. Edustava. Takaa, siis.
• Kuuntelen PlanetMoney jaksoa, jossa käydään läpi tuhat vuotta Islannin historiaa.
• Toisessa (tuoreessa) PlanetMoney pätkässä oli hyvä katsaus keskiajan taloudesta. Mustan surman vaikutus kaupunkeihin uutta minulle.
• Tänään opittua: Ruotsin vanha kirjallisuus Reginassa eikä Libriksessä. KB:stä ripeä vastaus tiedusteluun.

14.5.:

• Tiskaan ja kuuntelen Making history jaksoa.
• Aion avata Catharina Ingelman-Sundbergin kirjan Brännmärkt.
• ... Historisk tidsfärg, erotik och passion - takakannen mukaan
• Brännmärkt selausluettu. Siinä mitään erotiikkaa ollut.
• Saman kirjoittajan Tempelbranden vaikuttaa lupaavammalta.

15.5: Steven Pinkerin The Blank Slate tarjoaa mielenkiintoisia ajatuksia. Liiankin paljon.
16.5.:

• Blogin aamuinen kommentti hymyilyttää edelleen. "Ookkonää Kaisa joku intelletku-Elli? :D ". Ja kalvosettiinkin oli kiva saada nimensä.
• "Finlands svar på Peter Englund" enligt reklam, säger inte emot http://www.historiskamedia.se/bok/djavulens-krig/
• Yksi kirjastopalautus hoidettu, 2 vielä ja sitten luennolle. Suomalainen kansanusko, 1. kerta.
• Opin luennolla mitä "jumissa olo" tarkoittaa. Jo oli aikakin.

17.5.:

• Kaipailen edelleenkin tietoa 1500-luvun sota- ja panttivankien kohtelusta. Hyvät hakusanatkin auttaisivat eteenpäin?
• Blogini sai 30:nnen FB-tykkääjän! http://www.facebook.com/pages/Sukututkijan-loppuvuosi/113503855388505
• Aloitin Elisabet Ahon Sisaren.
• Sisar tuli luettua. Yllättävän ok, Asikkala viite turha.
• Listasin LomaSuomesta historiateemaisia tapahtumia. Melkein joka viikonlopulle.
• Mielenkiintoisin kesätapahtuma: Käpylehmien MM

18.5.:

• "Tällä vyöhykkeellä tavataan sinipiikaa, muistuttavat keijukaisia." [Kansanuskon luennolla]
• "Keinovalo tappoi tontut." [samoin]
• Hieman hämmentyneenä selasin Timo Malmin kirjan Rynnäkkö läpi Tampereen. Ei vuotta ilman Tre1918-teosta?

19.5.: Making history huolehtii jaksossaan elektronisen materiaalin säilyvyydestä. Aihe ilmassa.
20.5.: Antropologeilla olisi flexitoimistossa tutkittavaa. Joka pöydällä anonyymi vesipullo reviirimerkkinä.
21.5.: Kameran akkulataus näyttää vihreää, aika pakata kamat.
23.5.:

• Hesassa syntynyt ja kuollut tuottelias kirjailija (http://goo.gl/pxgUu), jonka tuotannosta PKS-kirjastokannassa vain 10 nimekettä?!
• Infopläjäys lounaalla. Ruotsissa elävien ihmisten perhetiedot saa käsiinsä pyytämällä ne paikalliselta verohallinnolta.
• Luin tuoreen Museo-lehden. Hyviä juttuja, lopun piirros paras.

25.5.:

• Spammasin medievalist.net:n FB-sivulle skandi-keskiaikalinkkejäni. Miksen jo aiemmin keksinyt sitä dumppauspaikaksi?
• Kävin Brage pressarkivetissa ja löysin kuolinilmoituksen sijaan synttärikuvan.
• Kävin KA:ssa ja löysin nimeni uunituoreesta kirjasta. Kiitokset on kivoja.
• Tulin kuuntelemaan 1/5 osan luennosta, jonka missaan as oy kokouksen takia.

27.5.:

• Joku asui Kokemäellä kivikaudella. Mutta ei asu enää. Muutti pois vai kuoli tylsyyteen? http://goo.gl/NzmPL
• Siirtolaisprojektin statistiikkaa: kannassa 1449 henkilöä, kirjoitettuna 108 pätkää, jotka kattavat 1207 henkeä (83,3%). Ikä ja terveys...
• tai laskennallisesti ajateltuna vielä 21,65369 tekstiä kirjoittamatta. Eli tätä riittää vuoden 2012 puolelle blogissa.

28.5.: Susikuoppa hämäläisessä metsässä ei räjäyttänyt tajuntaani.
30.5.:

• Hoplaa, Kansalliskirjaston digitoimat aikakauslehdet avautuvat aikaisempaa pidemmälle. Alkaneet noudattaa 100 vuoden sääntöään?
• Vika kansanuskon luento alkamassa. Pääsenkö missatun jälkeen kärryille? Tulenko uskoon?
• Jos tekisi paran?
• Salmisen Kokemäen historiasta pölyt pois, pikkuserkku kaipaa kylännimietymologiaa.

31.5.: Yritän lukea suomennettua kirjaa. Aukeamalla "sanat" proksimaattinen&ultimaattinen. Miksei kirjastossa alkukielellä?!

Professorismiehistä aateliskalenterin kautta Pohjanmaalle

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Karl Gabriel Thiodolf Rein.

Olisi ehkä pitänyt, sillä Kyläkirjaston Kuvalehti, jonka numerosta 15.10.1882 kuva on poimittu, kertoo muun muassa, että

Sanomakirjallisuuden alalla on Rein ollut hyvin uuttera; hän on, näet, antanut kirjotuksia miltei kaikkiin meidän kansallisiin aikakauskirjoihin ja sanomalehtiin ruotsin ja suomen kielellä — jota viimeksi mainittua kieltä hän vanhempana on harjaantunut kirjoituskielenä käyttämään.

Mutta ammatiltaan Rein oli filosofian professori, joka on tämän blogin kannalta melkein yhtä antoisa ammatti kuin tuomiorovasti. Jutun perusteella Snellmanin oppilas ja kirjoitti hänestä kirjan, joka on internetissä luettavissa ja ladattavissa (osa 1 ja 2).

Wikipediasta löytyy näköjään kuvia miehestä vanhemmalla iällä ja hauska perhevalokuva. Filosofia.fi-sivuston tiedoista yhdistettynä aiempaan selviää korrelaatio Gabriel-etunimen ja historian kanssa. Thiodolfin poika oli Gabriel Rein ja historian professori 1930-37. Thiodoflfin isä oli Gabriel Rein ja historian professori 1834–1861. Hänet aateloitiin ansioistaan 7.9.1856 ja Ritarihuoneen verkkosivujen mukaan "Ätten härstammar från Reinilä hemman i Palo by i Storkyro (Österbotten) på 1500-talet. "

Ei ihan 1500-luvulle, mutta muutama sukupolvi taaksepäin löytyy Helsingin ylioppilasmatrikkelista:

• Rein, Gabriel, FM, historian professori, kanslianeuvos (yo 1817, † 1867)
• Rein, Karl, FM, Jääsken kappalainen (yo 1787, † 1803)
• Rein, Gabriel, FM, Vähänkyrön kirkkoherra (yo 1762, † 1809)
• Rein, Karl, Vähänkyrön kappalainen (yo 1730, † 1781)
• Ilmajoen nimismies Johan Henriksson Rein († 1750) ja Elisabet Steen.