Ote D. T-n:n eli David Tuomisen kirjoituksesta Matkamuistelmia itä-Suomesta länsi-Suomeen (*)
Tultuani Elimäeltä Iittiin erään vuoren kohdalle sanoi kyytimies minulle: "nyt me ollaan koirain kirkossa ja tässä on yön aikana vaarallinen kulkea"; sillä se oli himeä pohjolan yö kuin kulimme. "Miksikä niin"? kysäsin minä. "Tuolla vuoren rotkossa on piruen pesä", sanoi hän. "Mistäs sinä tiedät sen"? kysäsin taas.
"Ennen aikaan, jatkoi mies, palasi matkustavaisia kaupunnista ja tässä kohdalla saavutti heidät pilkkopimeä, että täytyivät jäädä yöksi tuohon vuoren juurelle. Mutta tehtyänsä tulen vuoren rinteesen alkoivat kivet niin räiskymään tulessa että miesten oli asia loitommaksi muuttamaan; ja sanotaanpa heidän muitakin kummia kuulleen. Sitte sanoivat koirain kirkossa olleensa yötä ja siitä päivin on tämä paikka sen nimen kantanut, sekä myös arveltu olevan piruen pesän tuolla vuoren rotkossa“.
Sitte pyysin miehen noutamaan muutaman kiven nähdäkseni. Mies näytti vähän epäilevän josko hän uskaltaisi mennä, vaan kuitenkin täytti pyyntöni. Kivet olivat pitkulaispyöreitä eli kanan munan muotoisia ja keskemäärin kanan munan kokosia myös sekä ruuni-väriset. — Arvattavasti on tässä vuoren kupeella ollut entisinä aikakausina jokin veden pyörre, joka on kivet hivuttanut pyöreäseen muotoon.
Muutamia kiviä otin myötäni koetellakseni niiden paukkavaisuutta. Seuraavana aamuna ensimäisessä yökortteerissa kun näin emännän kahvikattilansa ala tulta virittävän riensin minäkin kiviä tulistaman pauketta nähdäkseni. Muuan mies, joka seisoi ja katseli tarkasti häärintöäni, kysäisi: "miksi näin tutten"? Asian selitettyäni vakuutti mies kokeeni toteentuvan; ja samassa alkoivat kivet: "puks, puks". — Kivennäistuntiat ovat vastanneet nämä kivet olevan pian puhdasta pata- eli vuolukiveä (fältspattia), ja niin hohkeloista että sisältää vettä sekä ilmaa. Me tiedämme veden ja ilman ottavan avaramman tilan kuumettuansa, ja hajotusvoima (Expansionskraft) kaasuhieketten (gosatomerna) välillä on voimallisempi kun kiinnevoima (kohesionskraft) kivennäishiuketten välillä. Tämä on se seikka joka vaikuttaa paukkamisen ja hajoamisen näissä kivissä kuumentuessansa.
Nyt on piru parka, se olematoin olento, päässyt siitäkin pahasta maineesta että hän muka pitäisi asuntoansa Morsiankallio-vuoren *) rotkossa ja sentähden kivetkin paukkasivat.
*) Hra U. F. sanoo tarun tietävän tämän vuoren saaneen nimensä siten, että muinoin oli kansalla tapa Juhannus-yönä polttaa kokkoa tällä vuorella (vieläkö nytkin polttanevat?) ja kerran eräs sulho morsiaminensa putoisi vuorelta; vaan olleeko sama vuori?
Suometar 15.09.1865 no 214, 16.09.1865 no 215, 18.09.1865 no 216, 19.09.1865 no 217
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti