Vihdistä ajuriksi Helsinkiin

Erik Johan Ahlgrenin elämän alku ei ollut paras mahdollinen. Hän syntyi 24-vuotiaan Eva Henriksdotterin aviottomaksi pojaksi Vihdissä 26.9.1842.

Pojalle kerrottiin tai näin hän asian 70 vuotta myöhemmin esitti, että äitinsä kuoli hänen ollessaan vai kaksi viikkoa vanha [1]. Aivan tältä asia ei näytä kirkonkirjassa, jossa Vihdin Tuohilammen Nygårdin torpan tytär Eva Stina Henriksdotter (s. 11.11.1818) oli joutunut sukupuolitaudin takia hoitolaitokseen tammikuussa 1844 ja kuollut jo muutaman päivän kuluttua.[2] Erik Johan oli siis kahden vuoden eikä viikon ikäinen, millä erolla ei vanhuuden päivinä enää ollut suurta eroa.

Muistelmansa mukaan Erik Johan jäi mummonsa hoitoon, minkä kirkonkirjat vahvistavat.[3] "Kahdeksannesta vuodesta alkaen hankki hän leipänsä kerjäten, kunnes tuli niin suureksi, että kykeni työllään elättämään itsensä. Silloin otti eräs ystävällinen isäntä hänet palvelukseensa." Erik Johan ehti olla Vihdissä useammassa talossa palveluksessa.[4]

"20 vuoden ikäisenä syntyi Ahlgrenissa halu päästä suurempiin oloihin. Hän tahtoi nähdä hiukan ympärilleen maailmassa. Kirjoittaa hän ei taitanut ja ainoastaan auttavasti lukea, jonka tähden hänen täytyi antautua jollekin käytännölliselle alalle. Ja sinne tänne aprikoituaan valitsi hän itselleen sen ammatin, jota hän parhaiten taisi: hoitaa hevosta ja rekeä. Hän sai isännältään lainaksi mitä tarvitsi laittautuakeen kuntoon Ja muutamana talvipäivänä lisääntyi Helsingin vuokra-ajurien luku yhdellä, Ahlgrenin numerolla 48. Sitä ennen oli Ahlgren toiminut tiilinkantajana, nauttien tuota melkoista palkkaa, 3 kopekkaa tunnilta. Pitihän hänen oppia tuntemaan kaupunkia ennenkuin hän voisi ryhtyä harjoittamaan aikomaansa ammattia."[1]

Samassa iässä Erik Johanilla oli muitakin haluja ja ennen Vihdistä lähtöä hänen aikeensa naida Edla Eleonorasdotter (s. 15.12.1836) kuulutettiin, häät pidettiin lokakuussa ja vaimo lähti mukanaan Helsinkiin vuoden 1863 lopussa.[5] Muistoissaan "jo kaksi vuotta ajurina oltuani olin koonnut niin paljon että voin pitää kaksi hevosta." [1]

Avioliitto jäi lyhyeksi, sillä Edla kuoli vuonna 1868.[6] Erik Johanille jäi hoidettavaksi poika Johan Oskar (s. 5.1.1866), joten hän meni pian uudestaan naimisiin. Liitto Erika Johantyttären (s. 1841) kanssa päättyi kuolemaan 11.11.1873. Tästä avioliitosta syntyi Amanda Josefina (s. 8.10.1873). Kolmannessa avioliitossa Edla Sofia Lindholmin (s. 1851) kanssa syntyi poika Karl Gustaf (s. 25.1.1878).[7]

Hbl 1.12.1912

Vielä vuonna 1912 Erik Johan, joka oli suomentanut sukunimensä Airioksi istui joka päivä kuskinpenkillä.[1] Hän kuoli 75-vuotiaana ja hautajaistaan raportoitiin Uudessa Suomettaressa 14.12.1917

Vainaja, joka yli 50 vuoden ajan, viime päiviinsä asti, täällä toimi ajurina, oli monille helsinkiläisille tuttu mies, ja harras Suomalaisen puolueen jäsen. Siihen erinomaiseen hoitoon nähden, jota hän itse aina omisti ja muitakin vaati osoittamaan eläimille, sai hän Suomen Eläinsuojelusyhdistykseltä v. 1911 kunniakirjan. Hänen hautajaisissaan, jotka eilen tapahtuivat täkäläisellä vanh. hautausmaalla, kuvasi lääninrovasti K. A. Hildén lämpimästi vainajan uskollisuutta ja herttaista persoonaa, samalla kun Suomen Eläinsuojelusyhdistyksen yliasiamies, lääninsihteeri Vilho Selinheimo, joka yhdessä yhdistyksen sihteerin, fil. toht. A. Simeliuksen kanssa laski yhdistyksen puolesta seppeleen haudalle, toi hänelle valituin sanoin yhdistyksen viimeiset kiitokset ja kunnioituksen ilmaisut. Seppeleet laskettiin myös Helsingin Ajuriyhdistyksen ym. puolesta.

[1] 50 vuotta kuskipenkillä. Eläinten ystävä 1/1913 (Valikoiden suomennettu Hufvudstadsbladetista 1.12.1912.)

[2] Vihdin srk. Rippikirja 1841-1847, 96

[3] Vihdin srk. Rippikirja 1848-1853, 707

[4] Vihdin srk. Rippikirja 1854-1860 s. 729, 722, 541, Rippikirja 1861-67 s. 642, 660 (kuulutettu 1863, Helsinkiin 1863, kuin myös morsmaikku 

[5] Vihdin srk. Rippikirja 1861-67 s. 660, 661, kuulutetut&vihityt, muuttaneet

[6] Helsingin srk. Rippikirja 1856-1869, I:769, 

[7] Rippikirja 1870-1881, I:796, IV:33