Epistemologia on yksi väitöskirjatutkimuksen yhteydessä vastaantullut sana, jota en osaa selittää enkä käyttää. Toinen on ontologia. Mutta kiitos FB-keskustelun selvisi, että tajuan ensiksimainitusta jotain historiantutkimuksen osalta.
Keskustelu alkoi yliopistossa opettavan tuttavani päivityksellä. Se liittyi kurssiin, jossa opetettiin historiantutkimuksen kvalitatiivisia metodeja. Kurssin alkupuolella oli selitetty lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden eroa ja opiskelija oli harjoitustehtävällä osoittanut ymmärtäneensä asian. Mutta lopputehtävässään klimpittänyt kaiken "lähteiksi". Keskustelussa tuttavani totesi, että jako ei ole pelkkää kosmetiikkaa vaan epistelomologinen kysymys.
Minä en ensin ymmärtänyt mistä puhuttiin, sillä lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden erohan on ilmiselvä. Paitsi, ettei ole minulle näköjään pitkään ollut, sillä kirjahyllyssäni kronologisessa järjestyksessä olevassa omakustanteiden rivistössä ero alkaa näkyä vasta vuoden 2018 paikkeilla. Mihinkään järjestäytyneeseen koulutukseen muutos ei liity, mutta jostain olen ottanut mallia ja saanut ymmärrystä.
Problematiikka selveni, kun keskusteluun tuli mukaan ei-historioitsija, joka ei ymmärtänyt lähteiden ja tutkimuskirjallisuuden eroa ilmeisesti lopultakaan. Omalta osaltani aloitin: "Tutkimuskirjallisuudesta luetaan muiden (historian)tutkijoiden tekemiä tulkintoja ja tuloksia." ja sain jatkokysymyksen "miten ne sitten eroavat lähteistä?". Vastasin omasta mielestäni valaisevasti:
Lähde on "alkuperäistä", jota historiantutkija itse tulkitsee. Historiantutkijan lähteet voivat olla uniikkeja arkistoasiakirjoja, mutta myös painettuja. Esimerkiksi vanha laki on voi olla lähde, johon viitataan, kun leipätekstissä puhutaan kyseisen lain sisällöstä.
Siis tutkimuksen lopussa:
Lähteet ja kirjallisuus
Lähteet:
- Pihlaputaan kihlakunnanoikeuden pöytäkirja 1.7.1777
- Vuoden 1734 laki
Tutkimuskirjallisuus:
- Matti Mattinen: Pihlaputaan pitäjänhistoria. 1972.
Tällä ei kuitenkaan selvinnyt, sillä vieläkin mietytti, että onko tutkimuskirjallisuus sama kuin lähteet yhteiskuntatieteissä... Siihen on syynsä, miksi en ole opettaja...
Oppini tuoreus tuli omakustanteideni lisäksi esiin, kun viime syksynä Petterson-keissin puitteissa käytiin samasta teemasta Twitter-keskusteluja . Tuolloin olen jollekin twiittinsä poistaneelle syntisesti vastannut "Itse käytän sanaa aihe merkityksessä "tutkimuskysymys erittäin löyhästi ilmaistuna". Sekä tutkimuskirjallisuus että lähteet voivat olla puheessani lähteitä ja aineistoa."
Sanoin jotain yhtä vastuutonta toisessa keskustelussa, jota en hakemalla löydä. (Mahdollisesti siksi, että erinäiset ihmiset ovat poistaneet tilinsä ja twiittinsä.) Täytyy yrittää jatkossa olla tarkempi. Ja muistaa, ettei kyse ole itsestäänselvyydestä. Ja olla tyytyväinen siitä, että tiedän yhden asian, jonka olisin voinut oppia metdikurssilla, jos olisin sellaiselle joskus päässyt (tai pyrkinyt).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti