perjantai 25. helmikuuta 2022

"Me" vastaan "turkkilaiset" 1680-luvulla

Kun viime vuoden lopussa kävin läpi kotimaan uutisia 1600-luvun lopun Posttidningarista yllätyin Ruotsissa järjestetyistä kiitosjumalanpalveluksista voitoille kaukana Euroopassa. Teema tuli uudestaan vastaan Anna Maria Forssbergin kirjan The Story of War. Church and Propaganda in France and Sweden 1610-1710 (2016) sivuilla 186-191, joten koossa on ainekset muistiinpanoon.

Ottomaaneista eli turkkilaisista oli luotu täällä vihollista katolisten rinnalle jo 1640-luvulla. Kolmekymmentävuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan jälkeen katolilaisista puhuttiin vähemmän, mutta turkkilaisia esiteltiin Ruotsissa laajalti uhkana 1660-luvulla. Käsitystä levitettiin mm. kiitospäiväjulistuksissa, jotka luettiin jokaisessa seurakunnassa. Ruotsi osallistui sotaan lähettämällä Habsburgien joukkoihin neljä komppaniaa sotilaita 1663-64 ja samoihin aikoihin kirkoissa luettiin rukous turkkilaisia vastaan.

Kun sitten Ruotsissa vihdoin (ja väliaikaisesti) oli rauha (lukuunottamatta sissisodan rippeitä Skoonessa) huomio valtakunnallisessa tiedotuksessa kiinnitettiin tosissaan mannermaalle, jossa ottomaanit aloittivat jälleen sotatoiminnan 1680-luvun alussa pienen tauon jälkeen ja piirittivät Wienin 1683. Wienin piirityksen johdosta luettiin jokaisessa Ruotsin kirkossa rukous turkkilaisia vastaan. Kun tieto kaupungin pelastumisesta saatiin, järjestettiin kiitosjumalanpalvelukset valtakunnallisesti. Luoettavaksi jaettu painettu teksti ei ollut kovin informatiivinen, mutta tärkeintähän oli kiittää Jumalaa vääräuskoisilta pelastaumisesta.

Todellinen ottomaanien uhka Euroopassa väheni tämän jälkeen, mutta tiedotus Ruotsissa ei luonut heti tätä kuvaa.

Forssbergin mainitsema juhlinta kaksi vuotta Wienin piirityksen jälkeen lienee se, josta Karlskronasta kirjoitettiin Posttidningariin 29.9.1685. (Kuuluu niihin numeroihin, joiden digikuvat eivät ole enää käytettävissä. Kiitos KB!) Jumalanpalveluksissa istuneet kuulivat turkkilaisten olevan barbaarisia, raakoja, verenhimoisia ja pakanoita. Suomeksi papit saivat lukea valmiin käännöksen, jonka kansilehdellä luki:

Kijtos-kirjoitus, Turkin pijritöxen : ylönandamisen Braanin caupungin edes, nijn myös christityin sen päälle saadun woiton, Reuheuselin caupungin sisälleottamisen, sekä nijden christittyin onnellisen edeskäymisen Essekerin sillan tykönä, ja sen yhden osan maahan rickomisen ylitzen, ylösluettu seurakunnisa coco Ruotzin waldakunnasa ja sen alla olewaisisa maacunnisa ja herran lääneisä, syyscuusa, wuonna 1685

Forssberg ei mainitse juhlintaa alkusyksyllä 1686. Tämä näkyi epätavallisella tavalla Posttidningarissa, jossa 8.9.1686 kerrottiin lähettilään Tukholmaan tuomia sotauutisia. 


Seuraavan numeron viimeisen sivun alareunaan on ahdettu Tukholmasta tieto tulevista valtiopäivistä ja edellisenä sunnuntaina kirkoissa huomioitu sotauutinen. 
Todennäköisesti kiitosjumalanpalveluksia ei vietetty laajemmin ja kyseessä oli kohteliaisuus keisarin edustajalle, jolle uutinen oli tuotu. Hän puolestaan järjesti kiitosjumalanpalveluksen päivänä suuren juhla-aterian, jossa viini virtasi.

Heinäkuussa 1687 annettiin määräys valtakunnalliseen kiitosjumalanpalvelukseen ja lisäksi piti ampua kunnialaukauksia linnoituksissa ja kaupungeissa. Aiheena oli sadan tuhannen barbaarisen turkin voitto, josta nähtiin tarpeelliseksi kiittää Jumalaa. Posttidningar 29.8.1687 kertoo, että kyseinen kiitospäivä pidettiin 28.8.1687, sillä oli pitänyt varata aikaa viestin kulkuun seurakuntiin.

Jonkinlainen turkkilaisista saatu voitto huomioitiin kiitosjumalanpalveluksella jokaisena vuonna, yhdellä poikkeuksella, vuoteen 1692 asti. Järjestään korostettiin Ruotsin kuninkaan erinomaista suhdetta Habsburg-suvun keisariin, Turkin häviöiden suuruutta ja kristittyjen häviöiden mitättömyyttä. Ruotsi haluttiin mitä suurimmassa määrin esittää osana suurta kristikuntaa ja sota oli kätevän kaukana. Suomeksi painettiin kiitospäiviä varten ainakin 
  • "Kijtos-kirja, sen keisarin wäeldä : wastan perindö wihollista Turkia saadun woiton ylitze, 14. päivänä septemb. wuonna 1689. Coco Ruotzin waldacunnan, ja sen alla olewaisten maacundain ja herran lähnein seuracunnisa, october ja november cuulla, ennen nimitettynä wuonna luettu", 
  • "Yhteinen kiitos sana : ylize niiden keisarillisten s. 9 p. elokuusa w. 1691. Ungeris Peter-Waradein ja Salankemen wälillä saadun merkillisen woiton perindö wihamiestä Turkia wastan" 
  • "Kijtos kirjoitus sen kuuluisan : warustetun caupungin ison Waradinin Ungerisa woitollisesta sisälle ottamisesta" 1692.
Vain parikymmentä vuotta myöhemmin ottomaanit oli sitten aika esittää aivan toisessa valossa, kun Kaarle XII joukkojensa rippeineen oli heidän vierainaan Benderissä. 

Ei kommentteja: