(Jatkan Anna Maria Forssbergin kirjan The Story of War. Church and Propaganda in France and Sweden 1610-1710 (2016) tavaamista.)
Breitenfeltin juhlintaa seurasi Rainin taistelun huomiointi keväällä 1632. Tapahtumista ei jaettu kovin paljoa tietoa. (s. 56)
Seuraavaksi kirkonkellot soivat kertoen kuninkaan kaatumisesta Lützenissa. (s. 56)
Kirkoissa ei tietenkään kerrottu tappiosta Nördlingenissä 1634. Seuraavana vuonna juhlittiin jälleen Puolan kanssa solmittua aserauhaa, mutta mukana seurannut teksti Forssbergin mukaan paljastaa tietoisuuden sodan epäsuosiosta. (s. 57)
 |
| Sodan kustannuksia kritisoiva painokuva Rijksmuseum RP-P-OB-81.394 |
Kun 1636 saatiin voitto Wittstockissa, joka seurakuntaan määrättiin taas kiitosjumalanpalvelus. Forssbergin mielestä mukana tullut teksti edusti entisiä taidokkaampaa propagandaa. Seuraavina kolmena vuotena oli kunakin yksi kiitosjuhla, vaikka todellista menestystä ei saavutettu. Alamaisille ei todellakaan ollut tarkoitus kertoa totuutta vaan pitää yllä mielialaa. Tikustakaan ei keksitty juhlanaihetta vuosille 1640 ja 1641 tai ainakaan Forssberg ei ole näistä löytänyt merkkejä.(s. 58-60)
Vuoden 1639 Chemnitzin juhlinta oli rajoitettu "tärkeimpiin" kaupunkeihin, mutta kaksi voittoa 1642 (Schweidnitz & Leipzig/Breitenfeld) huomioitiin koko valtakunnassa. Vihollinen oli käynyt julkeammaksi, mutta Jumalan avulla oli saatu voitto, jossa kenttämarsalkka Lennart Torstenssonillakin oli osuutensa.(s. 59-61)
Vuoden 1644 alkupuolella kirkoissa saatiin kuulla Tanskaa vastaan aloitetusta sodasta. (s. 62) Samana vuonna oli viettää kiitosjuhlaa neljästi. Maaliskuussa aiheena oli Helsingborgin valtaus, pari kuukautta myöhemmin saatiin haltuun Ystad, Landskrona, Laholm ja muita Skoonen ja Hallannin alueita. Sitten kiitettiin suihteellisesta menestyksessä Kolberger Heiden meritaistelussa ja syksyllä Femernin taistelun voitosta. Nyt sotamenestyksestä kertoi yhä useammin painotuote ja seuraavana vuonna alkoi ilmestyä Ruotsin ensimmäiseksi laskettu sanomalehti. (s. 63-65)
Vuonna 1645 järjestettiin kaksi kiitosjumalanpalvelusta, toinen Jankaun taistelun voiton johdosta. Seuraavina kahtena vuonna ei ollut mitään huomioimisen arvioimista.(s. 66)
Kauan odotettua rauhaa juhlittiin sekä tammikuussa että joulukuussa 1649.(s. 66) Jälkimmäinen oli kuningatar Kristiinan idea, jossa hän yhdisti syntymäpäiväänsä 8.12.1649 uuden rauhanjuhlinnan. Tukholmassa koettiin kunnialaukaukset ja ilotulitus ja pitkin maata vähemmän. Seuraavana vuonna oli jälleen joka seurakunnassa syytä kiittää Jumalaa kuningatar Kristiinan kruunajaisten johdosta.(s. 145)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti