Sotalippujen kohtaloita 1930-luvulla

Käsitykseni, jota en vaivaudu tässä välissä tarkistamaan, on, että rahapulassaan Neuvostoliitto myi kaikenlaisia museoaarteita länsimaihin ensimmäisinä vuosikymmeninään. Ainakin tähän sopii Hakkapelitan 39/1931 artikkelin alku

Neuvosto-Venäjä on pitkät ajat ulkomailla myyskennellyt vanhoja taideteoksia ja muita kallisarvoisia esineitä. Viime aikoina on tukholmalainen Bukowskin taidekauppa saanut Neuvostolalta myytäväkseen harvinaisen kauniin kokoelman hopeaesineitä, joita Ruotsin kuninkaat aikoinaan lahjoittivat Venäjän tsaareille. Myytävien joukossa on niinikään joitakin aseita sekä kolme suomalaista sotalippua, jotka ovat peräisin eräästä moskovalaisesta museosta.

Samassa huutokaupassa oli myynnissä myös "Viipurin kaupungin Pietari Suurelle kaupungin valloituksen jälkeen lahjoittama kultapikari", mutta valitettavasti tästä ei ole kuvaa eikä tietoa sen kohtalosta. Lipuista myyjällä ja huutokauppakamarilla ei ollut mitään tietoa. Tukholmassa käyneellä K. K. Meinanderilla "ei ollut tilaisuutta valokuvata niitä", joten hän piirsi yllä näkyvät kuvat. Niissä liput ovat ehjiä, mutta erityisesti kaksi vanhempaa olivat "hyvin repaleiset" ja toisesta "irtoaa palasia, kun sen kiertää auki". (Moniko kävijä pääsi kiertämään eestaas?!) 

Meinander ajoitti kaksi vuonna 1686 vahvistetun lippumuodon perusteella ja kolmannen 1749 vahvistetulla muodolla. Haastattelusta ei käy ilmi varsinaisia perusteluja esitykselleen, että Porin lippu menetettiin Pultavassa. Nuorimman hän epäili kuuluneen "niihin voitonmerkkeihin, joita venäläiset 1808 ryöstivät kirkoistamme ja veivät kotimaahansa. Varsinkin Hämeenlinnan rykmentti näyttää ripustaneen vanhoja lippujaan eri pitäjien kirkkoihin".

Meinanderin mielestä 

Oikeastaan ei ole soveliasta pyrkiä ostamaan vanhoja kunniakkaita sotamuistoja niiltä, jotka ovat ne kerran taistelussa itselleen valloittaneet. Muuan ranskalaisten vastenmielisistä menettelyistä maailmansodan jälkeen oli Berlinissä säilytettyjen, saksalaisten Sedanissa ja Metzissä 1870 valloittamien sotalippujen takaisinvienti. Emmehän me voisi asettaa esim. kunniapaikoille museoissamme sotalippuja, jotka olemme menettäneet Helsingin antautumisessa 1742, Mutta koska venäläiset nyt ovat lähettäneet myytäväksi alussa mainitsemani liput, on meidän velvollisuutemme saada ne haltuumme. Muussa tapauksessa ne voivat kulkeutua vaikka jonkun amerikkalaisen miljardöörin talon seiniä koristamaan.

Hakkapeliitassa 43 sitten kerrotiin, että Porin rykmentti oli hankkimassa "yhtä lipuista" itselleen ja lahjavaroja kerättiin Hämeen rykmentin lippuun. Hämeen rykmentin lippuja oli kaksi, joten on epäselvää, mitä tarkoitettiin. Toinen lipuista on ainakin saatu Suomeen ja valokuvattu Kansallismuseossa. Siitä on valokuva myös Museoviraston kokoelmissa.

Kuvaaja: Pietinen.
Museovirasto CC BY 4.0

Vapriikin kokoelmiin kuuluu puolikas Hämeen rykmentin lippua, mutta Finnassa näkyvissä tiedoissa ei kerrota sen provinienssista, vaikka ompelijakin on nimetty. 

Ilmeisesti kaikkia kolmea lippua ei ostettu, sillä Hakkapeliitassa 16/1932 todetaan, että "parisen lippua [...] ostettiinkin maahamme yksityisten lahjoittajien toimesta". Aihe oli ajankohtainen, sillä myynnistä innostununeena 

on neuvostohallitus lähettänyt Kansallismuseoomme loput, neljä sotalippua 1600-1700 -luvuilta, pyytäen niistä 30,000 Smk. kappaleelta. Kansallismuseomme ei katso kuitenkaan voivansa lunastaa määrärahojen puutteessa näitä kylläkin kalliita muistoja kallilla hinnalla, vaan toivoo, että varoissaanolevat kansalaiset lahjoittaisivat ne museolle.

Lippuja esiteltiin myös joissakin sanomalehdissä, mutta sanahaut digitoituun materiaaliin eivätkä kerro yhdenkään lipun ostosta, joten ilmeisesti liput palautettiin Neuvostoliittoon. Yhden lipusta vaadittu 30000 markkaa on nykyrahassa 11320 euroa.