1700-luvun virtuaalikonffa III

Tällä viikolla on Helsingissä ihan oikea 1700-lukua käsittelevä symposiumi, mutta sitä odotellessa kolmas osa sarjaan Itsetehty virtuaalikonffa 1700-luvusta ja viestinnästä ja Taas itse tehty 1700-luvun Ruotsin virtuaalikonffa. 

Kronologiseksi aluksi Christer Kuvaja puhui otsikolla Eld, blod och jämmer. Den ryska ockupationsarmén och civilbefolkningen under stora ofreden. Heti aluksi kritisoi sekä Kustaa H. J. Vilkunan ja Teemu Keskisarjan antamaa kuvaa isostavihasta ja markkinoi omaa kirjaansa När Finland stod i brand : rysshärjningarna 1713-1721, joka ei ole saanut kovin pajon huomiota. Viestinsä, että venäläisten väkivalta oli seurausta suomalaisten pakenemisesta ja vastarinnasta, ei ymmärrettävästi ole helppoa ja suosittua nieltävää. 

Täydennykseksi seurasi Lars Ericsson Wolken haastattelu venäläisten hyökkäyksistä Ruotsin rannikkolle sodan loppuvaiheessa liittyen kirjaansa Sjöslag och rysshärjningar: kampen om Östersjön under stora nordiska kriget 1700-1721. Venäläisen laivaston kehityksestä irtosi pointteja, jotka eivät ole aiemmin tulleet mieleeni. Eikä kahta kolmatta, joten otsikolla Ryssen Kommer! haastateltiin vielä Mona Bergmania liittyen arkistodokumentteihin.

Edelleen sotaan liittyen Olof Blomqvistia haasteltiin otsikolla Nationalism under stora nordiska kriget – dödsdomen mot Fredrich Sahlgård. Käsitykset kansallisuudestahan ovat aina mielenkiintoisia. Tässä tapauksessa asiaan sekoittuu heikko sotamenestys.

Vihdoinkin rauhan aikaan päästyä kuulimme Joacim Östlundin tutkimuksesta ja kirjasta Vid världens ände. Sultanens sändebud och hans berättelse om 1700-talets Sverige, joka kertoo osmaanien lähettiläästä Ruotsissa vuonna 1733. (Östlund on puhunut aiheesta kauemminkin.) 

Lähettiläs tapasi kuninkaan ja ehkä kuningattarenkin, josta oli seuraavaksi puhe. Eva Haettner Aurelius piti esitelmän Lovisa Ulrikas akademi - Sveriges första vittra kungliga akademi. Elise Dermineur syvensi teemaa otsikolla Queen Lovisa Ulrika of Sweden and Eighteenth-Century Politics. Kevennyksenä Katarina Burman esitteli Lovisa Ulrikan kesämökin. 

Sitten vietimme hetken arkisemmassa, kun Elina Maaniitty selosti 1700-luvun tautiympäristöä ja elinolosuhteita Suomessa. Yleiskatsauksessa ei tullut mitään erityistä uutta minulle, mikä oli iloinen yllätys. Helpotuksen huokaus pääsi myös kun tietoiskut Frihetstiden förklarad ja Gustavianska tiden förklarad eivät sisältäneet merkittävää uutta tietoa. Saman voi sanoa myös kevennyksistä Sminktutorial á 1700 tal ja Sminktutorial - 1700 tal, joista olisi riittänyt yksikin.

Mediahistoriaa ei ollut luvassa, mutta seurasimme visualisoituna/kerrottuina sanomalehdistä minulle tuttuja asioita eli Sophia Magdalenan tuloa Ruotsiin 1766 ja  Jacob Guntlackin vankilapakoa. Myös Leif Runefeltin kirjan Att hasta mot undergången – Anspråk, flyktighet, förställning i debatten om konsumtion i Sverige 1730-1830 mainostuokio oli väikkärin suhteen relevantti. Kulutukseen liittyen kuulimme sitten ymmärrystäni selventäneen lyhyen kertauksen kaakeliuuneista (Let's talk about 18th Century Ceramic Heaters for 15 minutes!). Sama puhuja esitti Anna Maria Lenngrenin runoon perustuvan monologin Bitter 18th Century Woman gives her Daughter salty life Advice. Lehdet mainittiin, joten etsin sarkasmia pursuavan runon, jossa olikin vastaava säkeistö

Försigtigt äfven undanvik

All brydsam forskning i gazetten!

Vårt hushåll är vår republik,

Vår politik är toaletten.

Naisista ja kulttuurista oli kyse myös Rebecka Lennartsonin kirjan Ulla Winblad – Liv och legend markkinointiosuudessa. 

Axel von Fersen on juuri ollut tiedeuutisissa, kun kirjeenvaihdostaan Marie Antoinetten kanssa oli teknisin keinoin saatu lisää sanoja näkyviin. Emme kuulleet tästä vaan aiheina olivat Axel von Fersens revolutionsgevär, Axel von Fersens järnstämpel ja Axel von Fersens sista måltid.

Loppu läheni, kun väitöskirjatutkija Magnus Jernkrok kertoi aiheestaan Sverige under franska revolutionen. Samaan ajankohtaan kuului Jussi T. Lappalaisen esitelmä Kustaa III:n maasota 1788—1790 Savossa ja Kymenlaaksossa ja Maarit Laitalan sekä Vilma Lempiäisen katsaus Fort Slava – Ruotsinsalmen vartija.