Kuolemat eivät ainoastaan tapahtuneet ajallisesti lähekkäin vaan myös vierekkäisissä taloissa eli kiinnittivät huomiota ja jäivät mieleen. Jälkimmäisiä hautajaisia seuranneena päivänä joku Kalajoella, jonka kappeli Sievi oli, tarttui kynään. Kirjoittamastaan osa julkaistiin Inrikes Tidningarissa 23.2.1761.
Näin saamme tietää, että 19.12.1760 Kiiskilässä oli käynnissä joulusiivous, jonka tieltä emäntä siirsi Jöranin muiden lasten vahdittavaksi saunaan. Lapset kuitenkin jättivät valvottavansa yksin kehtoonsa. Keskellä talvea olisi luullut heidän sulkeneen oven jäljessään, mutta jotenkin samaan tilaan pääsi jäljessään sika. Tämä tönäisi kehdon kumoon ja söi Jöranin jalat ja kädet. Muutamaa tuntia myöhemmin lapsi kuoli.
Johanneksen kuolema jouluaattona puolestaan kirjoittajan mukaan tapahtui kirkkomatkalla, jonne sylivauva oli otettu mukaan. Ilmiselvästi kirjoittaja näki tämänkin kuoleman äidin syynä, mutta tuskin tiesi oliko lastenhoidolle vaihtoehtoja. Se, että äiti halusi päästä kirkotettavaksi, oli ajan uskonnollisen opetuksen huomioon ottaenm ymmärrettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti