11. kuukausi jatko-opiskelijana

Parhaista aikomuksista ja suunnitelmista huolimatta lokakuun lopun seminaaripaperin käsittelystä syntyi kahden viikon tauko totiseen toimintaan. Ensin odottelin viikon istuntoa ja sitten toisen ohjauspalaveria. 

Aikaa tuli vietettyä m.m. YouTuben "katso myöhemmin" -listaa (taas) lyhentäessä. Törmättyäni Tara Brabazoniin listani lyhentymisen sijaan piteni, sillä tämä dekaani ja kokenut ohjaaja oli tuottanut yli 200 noin puolen tunnin infopakettia. Putkeen katsottuna 

mm. How to upset your supervisor,  Who are the most challenging students to supervise, Quick fixes to improve your academic writing, How to increase the speed of your PhD, Drafting, revising and editing your thesis and research, Note taking during a PhD, What PhD examiners are looking for when they read your references, Most common corrections from a PhD examination, Ten drafts to submission

tuli hieman toistoa, mutta mikäs sen tehokkaampaa tiedon omaksumiselle. Brabazon mm. korosti, että tutkimuksen ensisijainen lukija on (suomalaisittain) esitarkastaja. Mistä muistin, että alkuvaiheessa työtä käytin mielikuvaa eräästä tietystä historiantutkijasta vastaväittäjänä, jolle tehdyt valinnat on pystyttävä perustelemaan. Syksyn etäväitösten jäljiltä pätevyydessään pelottavien vastaväittäjien joukko on laajempi, mutta yritän pitää heidät mielessä teippaamatta nimiään työtilaani kuten Brabazon ehdotti.

Mieleen jäi myös Brabazonin neuvo kuvitella tekstin lukijan olevan kännissä ja väsynyt eli kaipaavan säännöllisin väliajoin muistutusta siitä, mikä on tekstin pointti ja merkitys. Erittäin relevanttia, sillä kirjoituskurssin pienryhmäläisten palaute vaikeaselkoisuudesta sai vahvistusta seminaarista ja ohjaajilta. Eikä ollut uusi huomio muutenkaan.

"The boy craftsman;
practical ad profitable ideas
for a boy's leisure hours" (1905)

Ohjauspalaverissa hyväksytin vertauskuvallisen elefantin paloittelusuunnitelmani ja selvästi helpotti oloa kun sain noin vuodeksi toimintasuunnitelman, jossa on sopivasti, mutta ei liikaa aikapainetta. Eli sitten kirjoittamaan lisää ja toivottavasti paremmin. 

Suunnitelmat ovat kuitenkin vain suunnitelmia ja kuukauden viimeiset päivät kuluivat jälleen toimettomuudessa. Tällä kertaa joku sairaus vei voimat ja eilen, kun tuskin jaksoin istua ylhäällä varttia kerrallaan oli viimeinen päivä kirjoittaa kirjoituskurssin viimeinen varsinainen tehtävä. Juuri tällaisia tilanteita varten yritän tehdä hommat ajoissa ja tämänkin olisin voinut hoitaa jo alkukuun tyhjäkäynnissä, mutta kun en...  

(Tämä blogiteksti oli viimeistä kappaletta lukuunottamatta valmiina ennen sairastumista. Prioriteetit, nääs.)